HELLO!

Tervehdys te siellä ruudun edessä istuvat ihmiset!

Kertoilen vähän viime viikosta ja viikonlopusta.
Eli meillä (koululla) kävi viime viikolla vieraita Englannista, Saksasta ja Hollannista. Kaikista maista oli kaksi aikuista ja kolme nuorta.
Tämä vierailu meidän koululle kuului yhteen monivuotiseen projektiin johon kuuluu neljä eri erityiskoulua, neljästä eri maasta. Suomesta, Saksasta, Hollannista ja Englannista.
Viikko oli raskas (isännöitsijän näkökulmasta), mutta antoisa. Hyvä ”kielikylpy”. Ja mikä parasta, vieraat tuntuivat viihtyvän täällä ”hullussa Suomessa”.
Mä nukuin lauantaina puoli yhteen. Oli ilmeisesti kertynyt himpun verran uni velkaa.
Mun ihana pikkuveli kävi noin klo. 10 rämpyttämässä valoja ja komentamassa, ”Salla, nyt ylös! Herää”, tai ainakin jotain sinnepäin.
Todellisuudessa tuo äsken mainitsemani veljeni lause oli kirosanoja pullollaan, niin kuin 11-vuotiaan lauseissa yleensä kuuluu, mutta päätin sensuroida ne pois muuten tää mun blogin pito olis loppunu lyhyeen.
Sitten seuraavaan asiaan (eikö niin).
Perjantaina kun mä tulin kotiin ja mulle tuli tarve mennä wc:hen tarpeilleni, joten ei muuta kuin pöntölle istumaan.
Siinä pöntöllä istuessani mun katse osu vessapaperirullatelineeseen, jossa oli jotain designpaperia
jonka kuva onkin tossa yljäällä.
Tämä paperirulla sai mut ihmettelee miksi mun vanhemmat ostaa tommosta.
Kun mä kysyin äidiltä, et miksi meillä on tota paperia ja sanoin että se on rahan haaskausta niin äiti tokaisi siihen et ”tapetoidaan sitten sillä seinät”.
Mut oikeesti! Ajattele! Mitä järkee siinä on kun joku ostaa kuvio wc-paperia, joka on takuulla yhtä laadukasta kun joku Lambi ilman kuvioita. Näin järjellä ajatellen kuvioitu wc-paperi myös maksaa enemmän kuin tavallinen wc-paperi (en ole kyllä 100% varma).
Mun mielestä se on joka tapauksessa turhaa satsata johonkin kukka wc-paperiin kun kuminkin se huuhtoutuu alas pöntöstä, vaikka en mä sitä etteikö semmoinen paperi olis kivan näkönen. Se on vaan mun mielestä turhaa hienostelua.
Mitä mieltä sä olet?
Tällaiset olivat mun mietteet tänä päivänä.
Seuraavaan kertaan! Moi!

taidetta?

Moi kaikille tasapuolisesti!

Maalaatko, piirrätkö tai teetkö muuta luovaa? Mä piirrän ja maalaan.
Mun mielikuvitusmaailma sekä mun luova toiminta on aika laaja.
Välissä mua itteäkin suututtaa välissä kun esimerkiksi illalla kun jo oon unen rajamailla niin aivot alkaa tuottaa muun muassa tekstiä johonkin keskeneräiseen kirjoitelmaan tai uusia yksityiskohtia tauluun jota olen työtämässä. Yritäppä siinä sit saada unta.
Mä muistan kun alakoulussa opettaja antoi meille jonkun tehtävän missä piti käyttää väriliituja. Siinä sit jengi alko valittaa et ”miksi aina pitää käyttää värejä? Miksi ei voi tehdä mustavalkoisia töitä?”
Tämä vähän ihmetytti kun itse rakastaa värejä, varsinkin kirkkaita värejä.
Mä olen maalannut aika paljon tauluja. Ensimmäisen taulun taisin maalata about 10veenä. Se taulu taisi esittää omaa ukkiani.
Mä olen myynyt jopa jonkun taulun. Viimeisin on puolen oven korkuinen liaanin tapaisia kasveja esittävä taulu, joka myytiin jollekin eläkkeelle jäävälle lääkärille lahjaksi.
Että ei muuta kun kynä käteen ja vetelemään viivoja paperiin. Kyllä se luovuus siitä tulee esille.
Nyt moi ja seuraavaan kertaan.

tässä taas kirjoitellaan

Heipparallaa taas!

Pahoittelen etten ole pitkään aikaan kirjoittanut. On ollut säpinää koulussa, mm yhteishaku.
Mut nyt olis taas tekstiä tulos ”lukutoukille”!
ELI…
Mennään muuten (mä, ope ja äiti) tsekkaa yx varteenotettava jatkokoulutuspaikka. Lukio. Ei ole kyllä mun omassa kotikunnas, mutta ei tuo ”sivuseikka” mua paljon haittaa toisin kun mun vanhempia.
Musta tuntuu kuin ne tekis kärpäsestä härän liian turhaa (kai?), mut se (kai) on ymmärrettävää. Oonhan mä esikoinen.
Mut hypätään asiasta toiseen nimittäin karvaturreihin eli kotieläimiin. Mun tapauksessa koiriin.
Mulla on uros Suomenpystykorva, Sisu. Sen kuva on tossa ylhäällä.
Vaikka se on 5 vuotta on se silti kotioloissa ihan pennun tasolla, mutta auta armias jos meidän kuusiaidan takaa kulkee joku toinen koira tai roska-auto, niin kyllä ison koiran luonnetta ja ääntä lähtee. Hyvä kun ei pala ulkoseinää lähde irti kun Sisu yrittää ajaa ohikulkijaa tiehensä.
Mä olen muutenki tosi eläinrakas. Mä olen ollut mitään pienestä pitäen eläimien tekemisissä muun muassa aloitin ratsastusterapian kolme v:eenä.
Eläimet on siitä hienoja et ne ottaa sut semmosena kun olet. Siinä olisi meillä ihmisillä välissä esimerkin otto paikka.
Mut eiköhän nyt oo tämän illan löpinät löpisty! Että ei muuta kuin ens kertaan!
BYE!