Hmm… Missähän Taivas on?
Missä Jeesus tai Jumala tai taivaallinen sotajoukko?
Tai miksi me olemme semmoisia millaisia olemme?
Onko se evoluution seurausta vai mitä?
Mä en tiedä oletko sä miettinyt tämmöisiä kysymyksiä, mutta mä olen. Ainakin joskus.
Sängyssä, juuri ennen nukahtamista ja tällä riparilla, jolla oon isosena.
Varsinkin yksi kysymys mulla on noussut ylitse muiden. Miksi me ollaan semmoisia niin kuin me ollaan?
Mä oon itse tullut siihen tulokseen että Jumala, tai jopa koko Pyhä Kolminaisuus, tahtoo jotenkin siedättää ja kasvattaa meitä kaikilla vajaavaisuuksilla ja kärsimyksillä.
Mulla on semmoinen tunne, ja uskon siihen, että Jumalalla on tietty pieni suunnitelma tai tarkka käsikirjoitus meitä jokaista varten. Jopa jonkun ihmisen pahat teot tai uskottomuus voi olla osa Jumalan suurta suunnitelmaan, ihan hyvin, niin kuin Jeesuksellakin oli.
Mä en nimittäin usko että kukaan ihminen olisi kokonaan paha.
Ihmisellähän voi olla huono omatunto ja siksi korkea kynnys kokemaan Jumalan armoa ja rakkautta. Viittaan nyt siihen toiseen ristiinnaulittuun ryöväriin, joka pilkkasi Jeesusta ( Luuk.23:39).
Kun mä oon lukenut tuota edellä mainittua kohtaa niin mulle on tullut semmoinen tunne että jos tämä ryöväri olisi tutustunut paremmin Jeesukseen, niin kuin ehkä toinen ryöväri oli tehnyt, olisiko hän sitten pilkannut?
Joku varmaan sanois mielellään mulle että: Älä viiti miettiä semmoista. Turha tommoista enää spekuloida!
Se on ihan totta - mutta, niin kuin Jope Ruonansuu jossain pilabiisissä räppäsikin: Mietippä ite!
Mun omaan ajatus maailmaan kuuluu myös semmoinen ajatus, että Jumala lähettää meidät tänne tavallaan niin kuin temppuradalle.
Temppuradan jossain kohti on ”finnish”-kyltti, määränpää jonne meidän on päästävä.
Pyhä Kolminaisuus katsoo meitä radan vieressä ja odottaa jos joku pyytää apua tai muuten vaan tsemppaa meitä.
Pyhä Kolminaisuus on kuitenkin niin ankara ettei anna apua, ennen kuin joku ymmärtää sitä pyytä.
Meidän matka tällä temppuradalla on kuitenkin enkelien varjelema. Ja me voidaan olla tyytyväisiä temppuradan loppupuolella vaikka oltaisiin tehty kuinka pahoja töppäyksiä tahansa.
Varma on kummankin se että God bless everybody everyday!
Missä Jeesus tai Jumala tai taivaallinen sotajoukko?
Tai miksi me olemme semmoisia millaisia olemme?
Onko se evoluution seurausta vai mitä?
Mä en tiedä oletko sä miettinyt tämmöisiä kysymyksiä, mutta mä olen. Ainakin joskus.
Sängyssä, juuri ennen nukahtamista ja tällä riparilla, jolla oon isosena.
Varsinkin yksi kysymys mulla on noussut ylitse muiden. Miksi me ollaan semmoisia niin kuin me ollaan?
Mä oon itse tullut siihen tulokseen että Jumala, tai jopa koko Pyhä Kolminaisuus, tahtoo jotenkin siedättää ja kasvattaa meitä kaikilla vajaavaisuuksilla ja kärsimyksillä.
Mulla on semmoinen tunne, ja uskon siihen, että Jumalalla on tietty pieni suunnitelma tai tarkka käsikirjoitus meitä jokaista varten. Jopa jonkun ihmisen pahat teot tai uskottomuus voi olla osa Jumalan suurta suunnitelmaan, ihan hyvin, niin kuin Jeesuksellakin oli.
Mä en nimittäin usko että kukaan ihminen olisi kokonaan paha.
Ihmisellähän voi olla huono omatunto ja siksi korkea kynnys kokemaan Jumalan armoa ja rakkautta. Viittaan nyt siihen toiseen ristiinnaulittuun ryöväriin, joka pilkkasi Jeesusta ( Luuk.23:39).
Kun mä oon lukenut tuota edellä mainittua kohtaa niin mulle on tullut semmoinen tunne että jos tämä ryöväri olisi tutustunut paremmin Jeesukseen, niin kuin ehkä toinen ryöväri oli tehnyt, olisiko hän sitten pilkannut?
Joku varmaan sanois mielellään mulle että: Älä viiti miettiä semmoista. Turha tommoista enää spekuloida!
Se on ihan totta - mutta, niin kuin Jope Ruonansuu jossain pilabiisissä räppäsikin: Mietippä ite!
Mun omaan ajatus maailmaan kuuluu myös semmoinen ajatus, että Jumala lähettää meidät tänne tavallaan niin kuin temppuradalle.
Temppuradan jossain kohti on ”finnish”-kyltti, määränpää jonne meidän on päästävä.
Pyhä Kolminaisuus katsoo meitä radan vieressä ja odottaa jos joku pyytää apua tai muuten vaan tsemppaa meitä.
Pyhä Kolminaisuus on kuitenkin niin ankara ettei anna apua, ennen kuin joku ymmärtää sitä pyytä.
Meidän matka tällä temppuradalla on kuitenkin enkelien varjelema. Ja me voidaan olla tyytyväisiä temppuradan loppupuolella vaikka oltaisiin tehty kuinka pahoja töppäyksiä tahansa.
Varma on kummankin se että God bless everybody everyday!
