Viime torstaina (22.4.2010) kävin kotikaupunkini Viitasaaren nuorisotalolla kuuntelemassa gospelbändiä Bass´n Heleniä. Bass´n Helen on tehnyt levyjä ja esiintynyt 1990-luvun alusta Suomessa sekä muun muassa USA:sa. Eli käytännössä koko sen ajan jonka olen itse elänyt.
Yksi Bass´n Helen tunnetuimmista ja kauneimmista kappaleista on nimeltään Taisteluni Valo-albumilta. Mielestäni tässä kappaleessa on yksi ehdottoman hieno pätkä: ”Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan jälleen rakkautes parantaa.”
Tämän kappaleen sain kuulla ensimmäisen kerran riparillani tai isos-koulutuksessa ollessani. Kappaleessa on sen verran hienoa ja jopa hätkähdyttävää sanomaan, että uppoudun aina kuuntelemaan kun kappale alkaa.
”Eessäs pieneks kasvaa saan.” Eikö olekin ristiriitaista? Yleensähän ihminen kasvaa vaan maa-taivassuunnassa! Tätä asiaa ei ehkä ihminen voi ymmärtää ellei, ole itse sitä kokenut. Minä olen. Riparilla. Tarkoitan tällä sitä, että kun siirryin alakoulusta yläkouluun kasvoin parissa kuukaudessa niin ”isoksi” kun olla ja voi, henkisesti. Minun piti olla ”iso” muille ja varsinkin itselleni. Eihän siinä mitään jos yrittää olla ”iso”, mutta kun yleensä se ”isona” oleminen vaan nakertaa ihmisen oikeaa luonnetta.
Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdin vuoden 2006 heinäkuussa rippileirille. Sen viikon aikana ymmärsin, että jos Jumala hyväksyy minut tällaisena kun ole, niin miksen kelpaisi myös itselleni? Silloin alkoi minun ”pieneksi kasvaminen”, jota on kestänyt jo noin neljä vuotta. Luulenpa etten ole ainut, joka on kokenut saman.
Kun olin kuunnellut Taisteluni-kappaletta tarpeeksi monta kertaa, minun oli pakko päästää luovuuteni valloilleen ja ”siirtää” kappale tai sen idea paperille kuvataiteen muodossa.
Taide on niitä tunteita varten, joita ei voi pukea sanoiksi.
”Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden. Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa Sinulle
kunnioitusta.”
kunnioitusta.”
-Ps.5:8-
