sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Suomen suvaitsevuus haussa

Suomen presidentinvaaleihin on aikaa noin 70 päivää. Ehdokkaista Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Väyrynen loistavat gallup-listojen kärjessä. Tästä kolmikosta meidän perheen tummansininen kapteeni Kuortti on enemmän, kuin tyytyväinen. Ovathan Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta varsin isänmaalisia puolueita. Mutta hyötyykö suvaitsevaisuus näiden puolueiden ehdokkaista? Tai ovatko ehdokkaat tarpeeksi avarakatseisia presidentin työhön? Pystyisikö esimerkiksi Vihreiden Pekka Haavisto katsomaan Suomen asioita objektiivisemmin, kuin Keskustan Väyrynen.
Miksi otin presidentinvaalit puheenaiheeksi? No ehkä siksi, että minusta Suomessa suvaitsevaisuus on ollut viimeisen vuoden aikana laskusuunnassa ja haluan huomauttaa, kuinka suuresti auktoriteetit vaikuttavat ihmisiin.
 Onko suvaitsemattomuuteen sitten syynä Perussuomalaisten nousu kevään vaaleissa, Kreikan kriisi vai arabi-kevät? Olkoon syy mikä hyvänsä, mutta oletko koskaan ajatellut, että esimerkiksi jonkun vähemmistöryhmään kohdistunut viha saattaisi vaikeuttaa myös toisen vähemmistöryhmän elämää? Tarkoitan nyt sitä että jos henkilö vieroksuu maahanmuuttajia, niin hän voi huomaamattaan vieroksua myös liikuntavammaisia.
 Entäpä sitten lapset?  Miltä suomalainen yhteiskunta näyttää heidän silmissään, kun varsinkin koulussa opetetaan että KAIKKIEN kanssa pitää pystyä leikkimään? Ja kuitenkin vanhemmat kotona voivottelevat ja puhuvat pahaa erilaisista ihmisistä. Voit ehkä nyt sanoa, että lapset eivät ymmärrä niin sanottuja aikuisten asioita. Olet väärässä! Lapset ymmärtävät hyvinkin paljon suomalaisen yhteiskunnan ja maailman asioita. Jos he eivät sillä hetkellä ymmärrä, he menevät tietokoneelle ja googlaavat. Eli seuraavan kerran kun aiot suureen ääneen julistaa esimerkiksi mitkä aatteet ovat oikeat, laske kymmeneen ja mieti onko sinulla tarpeeksi näkemystä asiasta? Voiko näkemyksesi estää tarpeellisen ajatussuunnan syntyä?
Tänään lopetan blogi-tekstini yhden lempiyhtyeeni, Teran, Ei menetettävää-kappaleen sanoihin: ”Pelko näyttää usein kovuudelta, ja viha saattaa vaikuttaa vahvuudelta. Jos ymmärrystä puuttuu ei auta lisätietokaan. Jos ymmärrystä puuttuu ei auta aina tietokaan.”

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kipeä, kivuliaampi, kivuliain

Mikä on sinun kivuliain kokemus? Onko se mahdollisesti mustelma, katkennut luu tai revennyt lihas? Vai onko kivuliain kokemus ollut läheisen kuolema mahdollisesti traagisesti, oma tai läheisen sairastuminen tai vaikkapa mielenterveyteen liittyvä asia? Itse olen kokenut viimeaikoina enemmän fyysistä kuin psyykkistä kipua.
Kaikki alkoi oikeastaan vuoden 2010 heinäkuussa kun kaaduin ja mursin kaksi nilkan isointa luuta. Tuota kaatumista seurasi ensin ambulanssikyyti Pihtiputaalle terveyskeskukseen ja taksikyyti Pihtiputaalta Jyväskylään. Jyväskylän keskussairaalassa jalalleni tehtiin leikkaus, jossa luut yhdistettiin metallein. Puolivuotta leikkauksen jälkeen huomasin, että elimistöni oli alkanut hylkimään metalleita. Ortopedisellä osastolla päätettiin, että metallit otettaisiin päiväkirurgisella osastolla pois. Niin tehtiinkin, ja nyt leikkauksesta on kulunut noin kuukausi.
Viime viikolla oman terveyskeskuksen lääkäri halusi tavata minut, koska edellisellä viikolla otetusta haavan bakteeri-viljelystä oli löytynyt jotain. Bakteeri-viljely otettiin, koska haavaan oli alkanut kertymään keltaista eritettä ja jalkaa pakotti aika ajoin hyvinkin paljon. Terveyskeskuksessa lääkäri ottikin puudutus-aineen sekä kirurgin veitsen hyppysiinsä ja teki työnsä. Aivan oikein! Haava avattiin uudestaan.  Onneksi haava ei ole kuin 2-3 sentin pituinen, mutta enemmän päänvaivaa tuottaa se, että haavassa oleva bakteeri on vastustuskykyinen lähes kaikille antibiooteille. Tästä johtuen syön vahvaa antibioottia kolmesti päivässä. Eikä hoitotoimenpiteet lopu tähän. Ehei! Jotta haava parantuisi kunnolla, sitä on pidettävä auki kunnes iho kasvaa haavan pohjalta pintaan. Tästä johtuen käyn terveyskeskuksessa putsauttamassa haavaa 1-3 vuorokauden välein. Haavan puhdistamisen yhteydessä haavaan laitetaan milloin lääkehunajaa, milloin hopeaa paranemisen nopeuttamiseksi. Haavan puhdistamisesta johtuvan kivun saa pois onneksi puudute-aineilla, mutta kärsivällisyyttä se toimenpide vaatii. Kärsivällisyyttähän jokainen ihminen tarvitsee elämässä. Jos sitä ei ole, sitä voi harjoitella.