varjoista maan kirkkautta päin

Tervehdys pitkästä aikaa!

Avasin äsken blogini ja huomasin että olin viimeksi julkaisut edellisen tekstin päivälleen kuukausi sitten, eli nyt on jo aika kirjoitella.

Tällä hetkellä kirjoittamisen lomassa kuuntelen koneeltani HB:n Enne-albumia. Oivaa gospel-musiikkia relaus tarpeeseen.

Mulla oli tänään koeviikon eka koe. Uskonnosta. Luulen että meni hyvin; teinhän sitä melkein kolme tuntia.

Uskonnosta puheen ollen, uskonnontunnille istuessani aloin pohtia seuraavaa: Kun olen elämäni aikana kohdannut ihmisiä jotka ovat tehneet omat teoriansa minusta ulkoisenolemukseni perusteella. Tämähän on varsin yleistä eikä ihmiset ainakin vielä sille voi mitään, eli it’s ok.

Kun olen viritellyt juttua tämän vieraan, yleensä 65+, kanssa niiin lipsautan että: ” Joo, mä uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan ja oon ollut seurakunnan toiminnassa.” Tämän sanottuani saan yleensä myötätuntoisen ja turhan hymyn keskustelukumppaniltani. Tätä äskeistä toimintatapaa kutsutaan kiltteysrasismiksi. Tämä kiltteysrasismi on vammaisiin kohdentuva väärinkäytös numero kaksi heti syrjimisen jälkeen.

En minä tuomitse ihmisiä, jotka syylistyvät kiltteysrasismiin usein huomaamattaan. Mä vain sanon ja toivon että ihmiset oppisivat huomaamaan kiltteysrasismin itsestään ja välttämään sitä.

Olen itse miettinyt mistä tämä kiltteysrasismi voisi johtua ja luulen tietäväni osan vastauksesta. Nimittä osa ihmisistä, varsinkin vanhemmat sukupolven edustajat voivat mieltää vammaisen lapsen Jumalan rangaistuksena vanhempien syntien takia. Näin ei missään tapauksessa saa ajatella. Se on pikemminkin Jumalan lahja tälle ei-niin-suvaitsevalle kansalle.

Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen, ja siitä jos mistä pitäisi olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen. Ihan jokaisen.

Tämän tilityksen jälkeen Hauskaa Joulua Kaikille!

Festareilla

Moi vaan kaikille!

Olin viime viikonloppuna MaataNäkyvissä-festareilla. Olin toista kertaan koko viikonlopun kestävissä festereilla (pe-su). Oltiin Viitasaaren seurakunnan kanssa liikenteessä. Meidän bussi oli viimeista paikkaa myöten täynnä.

Suosio on aika suuri nuorten keskuudessa. Konserteissa oli läsnä jopa yli 10 000 nuorta. Huomioitavaa on se, että näillä festareilla ei yksikään vieraista ole päitynenä; ei edes täysi-ikäiset. BILETTÄÄ VOI SELVINPÄINKIN!
Festariartisteja olivat bändit Suomesta ja ulkomailta sekä puheenpitäjät ja myös hieno tanssiryhmä.

Ehdottomasti paras ja sympaattisen puhuja oli yli 90-vuotias Päivö Parviainen, joka sai juontajat polvilleen. Päivä Parviainen puhui viisaasti (kuin StarWarssin Joda konsanaan) ja aina kun yleisö puhkesi hillittömiin suosionosoituksiin Parviainen nauroi huvittuneena.

Vaikka festareilla vierailikin kaksi ulkomaalaista bändiä, niin suomalaiset huiput saivat yleisön villiintymään todella (tiesivät mistä naruista vetää). Näin tekivät etenkin The Rain, HB, Tera ja Juha Tapio. Näistä kolmella ensiksi mainitulla bändeillä oli erittäin hyvät valoshowt.

Ehkä kumminkin tärkein festareissa oli sen levittämä ilosanoma: Elämä on lahja vaikka oltaisiin minkälaisessa lähtötilaanteessa. Kiittäkäämmä kolmiyhteistä Jumalaamme. Hän kulkee kanssamme nyt, aina ja joka hetkessä.

Ensilumia

MOI!

Eilen satoi ensilumet. JEE! Ne kylläkin suli sit päivän mittaan pois, kuten ensilumen kuuluukin tehdä.
Nytkin sataa pieniä lumi hiutaleita. Mun isän äidin luona Kiuruvedellä oli satanut eilen yli kymmenen senttiä lunta.
Itseäni ei haittaa yhtään että tulee lunta. Mieli rauhoittuu kummasti kun katselee lumihiutaleiden kieppuvaa matkaa routaiseen maahan. Voin hyvin verrata lumisateen katselua kirkossa/hartaudessa käyntiin.
Meidän koira ei kylläkään voi yhtyä edellä mainittuun. Se eilen aamulla makasi puuliiterin suojassa kun oli joutunut ulos.
Tulin äsken hermoratahieronnasta. On rento, hyvä ja väsynyt olo.
Kohta syödään illallinen koko perheen voimin, kuten melkein joka lauantai. Juhla-ateria.

”Kun fariseuksiin kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ” Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!”
Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”
Mark.2:16-17
Hyvää Pyhäinpäivää Kaikille!

saavutuksia

Jeps!

Läpäsin ruotsin kokeen; vaikka itse numero ei ole kehumisen arvoinen.
Saavutus sekin.

Kaikki varmaan tietää että Samuli Edelmanilta on tullut uusi virsiä-CD, virsiä 2. Kuuntelen tuota CD:tä yleensä äidin kanssa automatkoilla. Hyvää matkamusaa, suosittelen!
Tuon CD:n kolmantena virtenä on Nouskaamme vuorelle korkeimmalle. Tämä virsi oli mun konfirmaation sisääntulovirtenä, vähän eri sanoituksella kylläkin. Ei kyllä Edelmann laulanut CD:llä, mut tuo säe löytyy kumminkin jostain virsikirjan syövereitä.

Viime päivinä tämä "biisi" on soinut ahkerasti mielessä!

Virsi meni jotenkin näin:

Nouskaamme vuorelle korkeimmalle jonne jo muinoin kuljettiin.
Jeesus on totuus hän on tie. Hän meidät määränpäähän vie.

juhla-ateria

Moikka uudelleen!

Nyt on pakko kirjoittaa tämän päivän iltaruuasta. Se oli varsinainen juhla-ateria.
Kokkina toimi meidän isä, joka teki ruuaksi serkkuni kasvattamaa luomusikaa pihveinä sekä kasviksia, perunoita ja riisiä.
Ruoka oli todella hyvää. Melkein kuin kolmen, neljän tähden ravintolassa.
Jälkiruoaksi oli marjoja ja jäätelöä.
Itse söin aika ähkyyn. Ei mahdu enää mitään.
Hyvää lauantai-illan jatkoa!!

syyslomalla

Tervehdys!

Monilla mun ikäisillä sekä myös vähän pienemmillä ja isommilla on tällä viikolla syysloma. Itse olen nyt isovanhempien luona Pellossa.
Ajattelin kertoa nyt meidän mummolan kissasta, jonka kuva on sekä blogikuvassa että profiilikuvassa. Kissan nimi on Pentti.
Pentti on siitä on ”jännä” kissa että se heiluttaa häntää kun se on tyytyväinen/iloinen.
Koska Pentti on jo vanha kissa se nukkuu suurimman osan päivästä. Tänäkin aamuna heräsin siihen, että joku oli mun jalkopäässä. Kun katsoin jalkopäähän, niin sehän oli Pentti. Ilmeisesti se oli jotenkin haistanut kuka nukkui yläkerrassa.
Täällä Pellossa on ollut aina aamulla paljon usvaa. Eilenkin oli usvaista koko päivän.
Muuten täällä on ollut mukava lomailla kun on saanut olla serkkujen kanssa ja kuunnella isovanhempieni porinoita.
Ei ole sata satanut lunta, mutta lehdet on puista pois, sataa ja on viileä ilma.

"Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevän, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa."
Ps.17:2-3

syksyinen juttu

Ilta on pimennyt kun aloitan kirjoittamaan tätä blogikirjoitusta. (Rankka) viikko on takana ja uusi viikko alkaa huomenna (toivottavasti rauhallisempi). Perjantaina oli mun sylikummin syntymäpäivä ja sitä edellisenä lauantaina oli mun kummipojan, pikku-J:n, puolivuotissyntymäpäivä.
Kummipoika on mun eka ja siksi erittäin rakas ja hän antaa mulle erittäin paljon voimaa. J:stä kuulemma tulee rumpali.
Tänään on tuullut kunnon syksyn henkäys. Tulisi vain talvi nopsaan. Pääsis laskettelemaan.

"Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
Luuk.22:39-40

Syvä huokaus

(Hyvää) päivää vaan sinullekin ruudun sillä puolen!

Olen noussut tänään klo. 9.30. Puin ja tein tavalliset aamutoimeni.
Avustajani tuli noin kello 10, jonka jälkeen lähdimme Kiuruvedelle. Kiuruvedellä käyn ratsastusterapiassa.
Ratsastusterapia oli sopivan rankkaa, oli mukavaa.
Kun istuimme avustajani kanssa autoon ja lähdimme Kiuruvedeltä takaisin kohti kotia, kuulimme järkyttävän uutiset jonka sinäkin jo tiedät. Jälleen uusi joukkomurha, edellisestä on vaan alle vuosi. Mun mielestä tämä oli jo tietyllä tavalla odotettavissa. Se on harmillinen tosiasia. Eniten mua ottaa päähän se että poliisi ei vihjeistä huolimatta ottanut trakedian tuottaneelta henkilöltä asetta pois vaikka minun mielestäni siihen olisi ollut hyvät syyt. No enpähän tiedä poliisin motiiveja.
Mikä on iloista huomata on, että media toimii nyt paremmin kun viime vuonna. Niin ainakin otaksun kun uutisenlukijoille oli pantu tummat puvut päälle. Mutta mahdolliset median mokat kuulee viikon kahden kuluttua.
Toivon ja rukoilen että media ja yksilöt eivät tekisi semmoisia töppäyksiä lähiaikoina jotka ”kääntäisivät veistä haavassa”. Annetaan pölyn laskeutua ja luotetaan siihen että hallitus päättää jotain jotta koulumurhat saataisiin loppumaan.
Tuli äsken mieleen että nyt maailma tarvitsisi uuden vedenpaisumuksen jos muuta ei olisi tehtävissä.


”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka
tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pidemmälle.
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta
sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille:
häntä teidän on pelättävä.
Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin?
Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö.
Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. ”
Luuk. 12:4-7

- Salla Hämäläinen, Viitasaarella 23.9.2008 -

Kuulee minun ääneni?

Hmm… Missähän Taivas on?
Missä Jeesus tai Jumala tai taivaallinen sotajoukko?
Tai miksi me olemme semmoisia millaisia olemme?
Onko se evoluution seurausta vai mitä?
Mä en tiedä oletko sä miettinyt tämmöisiä kysymyksiä, mutta mä olen. Ainakin joskus.
Sängyssä, juuri ennen nukahtamista ja tällä riparilla, jolla oon isosena.
Varsinkin yksi kysymys mulla on noussut ylitse muiden. Miksi me ollaan semmoisia niin kuin me ollaan?
Mä oon itse tullut siihen tulokseen että Jumala, tai jopa koko Pyhä Kolminaisuus, tahtoo jotenkin siedättää ja kasvattaa meitä kaikilla vajaavaisuuksilla ja kärsimyksillä.
Mulla on semmoinen tunne, ja uskon siihen, että Jumalalla on tietty pieni suunnitelma tai tarkka käsikirjoitus meitä jokaista varten. Jopa jonkun ihmisen pahat teot tai uskottomuus voi olla osa Jumalan suurta suunnitelmaan, ihan hyvin, niin kuin Jeesuksellakin oli.
Mä en nimittäin usko että kukaan ihminen olisi kokonaan paha.
Ihmisellähän voi olla huono omatunto ja siksi korkea kynnys kokemaan Jumalan armoa ja rakkautta. Viittaan nyt siihen toiseen ristiinnaulittuun ryöväriin, joka pilkkasi Jeesusta ( Luuk.23:39).
Kun mä oon lukenut tuota edellä mainittua kohtaa niin mulle on tullut semmoinen tunne että jos tämä ryöväri olisi tutustunut paremmin Jeesukseen, niin kuin ehkä toinen ryöväri oli tehnyt, olisiko hän sitten pilkannut?
Joku varmaan sanois mielellään mulle että: Älä viiti miettiä semmoista. Turha tommoista enää spekuloida!
Se on ihan totta - mutta, niin kuin Jope Ruonansuu jossain pilabiisissä räppäsikin: Mietippä ite!
Mun omaan ajatus maailmaan kuuluu myös semmoinen ajatus, että Jumala lähettää meidät tänne tavallaan niin kuin temppuradalle.
Temppuradan jossain kohti on ”finnish”-kyltti, määränpää jonne meidän on päästävä.
Pyhä Kolminaisuus katsoo meitä radan vieressä ja odottaa jos joku pyytää apua tai muuten vaan tsemppaa meitä.
Pyhä Kolminaisuus on kuitenkin niin ankara ettei anna apua, ennen kuin joku ymmärtää sitä pyytä.
Meidän matka tällä temppuradalla on kuitenkin enkelien varjelema. Ja me voidaan olla tyytyväisiä temppuradan loppupuolella vaikka oltaisiin tehty kuinka pahoja töppäyksiä tahansa.
Varma on kummankin se että God bless everybody everyday!

HELLO!

Tervehdys te siellä ruudun edessä istuvat ihmiset!

Kertoilen vähän viime viikosta ja viikonlopusta.
Eli meillä (koululla) kävi viime viikolla vieraita Englannista, Saksasta ja Hollannista. Kaikista maista oli kaksi aikuista ja kolme nuorta.
Tämä vierailu meidän koululle kuului yhteen monivuotiseen projektiin johon kuuluu neljä eri erityiskoulua, neljästä eri maasta. Suomesta, Saksasta, Hollannista ja Englannista.
Viikko oli raskas (isännöitsijän näkökulmasta), mutta antoisa. Hyvä ”kielikylpy”. Ja mikä parasta, vieraat tuntuivat viihtyvän täällä ”hullussa Suomessa”.
Mä nukuin lauantaina puoli yhteen. Oli ilmeisesti kertynyt himpun verran uni velkaa.
Mun ihana pikkuveli kävi noin klo. 10 rämpyttämässä valoja ja komentamassa, ”Salla, nyt ylös! Herää”, tai ainakin jotain sinnepäin.
Todellisuudessa tuo äsken mainitsemani veljeni lause oli kirosanoja pullollaan, niin kuin 11-vuotiaan lauseissa yleensä kuuluu, mutta päätin sensuroida ne pois muuten tää mun blogin pito olis loppunu lyhyeen.
Sitten seuraavaan asiaan (eikö niin).
Perjantaina kun mä tulin kotiin ja mulle tuli tarve mennä wc:hen tarpeilleni, joten ei muuta kuin pöntölle istumaan.
Siinä pöntöllä istuessani mun katse osu vessapaperirullatelineeseen, jossa oli jotain designpaperia
jonka kuva onkin tossa yljäällä.
Tämä paperirulla sai mut ihmettelee miksi mun vanhemmat ostaa tommosta.
Kun mä kysyin äidiltä, et miksi meillä on tota paperia ja sanoin että se on rahan haaskausta niin äiti tokaisi siihen et ”tapetoidaan sitten sillä seinät”.
Mut oikeesti! Ajattele! Mitä järkee siinä on kun joku ostaa kuvio wc-paperia, joka on takuulla yhtä laadukasta kun joku Lambi ilman kuvioita. Näin järjellä ajatellen kuvioitu wc-paperi myös maksaa enemmän kuin tavallinen wc-paperi (en ole kyllä 100% varma).
Mun mielestä se on joka tapauksessa turhaa satsata johonkin kukka wc-paperiin kun kuminkin se huuhtoutuu alas pöntöstä, vaikka en mä sitä etteikö semmoinen paperi olis kivan näkönen. Se on vaan mun mielestä turhaa hienostelua.
Mitä mieltä sä olet?
Tällaiset olivat mun mietteet tänä päivänä.
Seuraavaan kertaan! Moi!

taidetta?

Moi kaikille tasapuolisesti!

Maalaatko, piirrätkö tai teetkö muuta luovaa? Mä piirrän ja maalaan.
Mun mielikuvitusmaailma sekä mun luova toiminta on aika laaja.
Välissä mua itteäkin suututtaa välissä kun esimerkiksi illalla kun jo oon unen rajamailla niin aivot alkaa tuottaa muun muassa tekstiä johonkin keskeneräiseen kirjoitelmaan tai uusia yksityiskohtia tauluun jota olen työtämässä. Yritäppä siinä sit saada unta.
Mä muistan kun alakoulussa opettaja antoi meille jonkun tehtävän missä piti käyttää väriliituja. Siinä sit jengi alko valittaa et ”miksi aina pitää käyttää värejä? Miksi ei voi tehdä mustavalkoisia töitä?”
Tämä vähän ihmetytti kun itse rakastaa värejä, varsinkin kirkkaita värejä.
Mä olen maalannut aika paljon tauluja. Ensimmäisen taulun taisin maalata about 10veenä. Se taulu taisi esittää omaa ukkiani.
Mä olen myynyt jopa jonkun taulun. Viimeisin on puolen oven korkuinen liaanin tapaisia kasveja esittävä taulu, joka myytiin jollekin eläkkeelle jäävälle lääkärille lahjaksi.
Että ei muuta kun kynä käteen ja vetelemään viivoja paperiin. Kyllä se luovuus siitä tulee esille.
Nyt moi ja seuraavaan kertaan.

tässä taas kirjoitellaan

Heipparallaa taas!

Pahoittelen etten ole pitkään aikaan kirjoittanut. On ollut säpinää koulussa, mm yhteishaku.
Mut nyt olis taas tekstiä tulos ”lukutoukille”!
ELI…
Mennään muuten (mä, ope ja äiti) tsekkaa yx varteenotettava jatkokoulutuspaikka. Lukio. Ei ole kyllä mun omassa kotikunnas, mutta ei tuo ”sivuseikka” mua paljon haittaa toisin kun mun vanhempia.
Musta tuntuu kuin ne tekis kärpäsestä härän liian turhaa (kai?), mut se (kai) on ymmärrettävää. Oonhan mä esikoinen.
Mut hypätään asiasta toiseen nimittäin karvaturreihin eli kotieläimiin. Mun tapauksessa koiriin.
Mulla on uros Suomenpystykorva, Sisu. Sen kuva on tossa ylhäällä.
Vaikka se on 5 vuotta on se silti kotioloissa ihan pennun tasolla, mutta auta armias jos meidän kuusiaidan takaa kulkee joku toinen koira tai roska-auto, niin kyllä ison koiran luonnetta ja ääntä lähtee. Hyvä kun ei pala ulkoseinää lähde irti kun Sisu yrittää ajaa ohikulkijaa tiehensä.
Mä olen muutenki tosi eläinrakas. Mä olen ollut mitään pienestä pitäen eläimien tekemisissä muun muassa aloitin ratsastusterapian kolme v:eenä.
Eläimet on siitä hienoja et ne ottaa sut semmosena kun olet. Siinä olisi meillä ihmisillä välissä esimerkin otto paikka.
Mut eiköhän nyt oo tämän illan löpinät löpisty! Että ei muuta kuin ens kertaan!
BYE!

Lapista MOI!

Puuris, Puuris!
Tällä kertaa kirjoitan juttua isovanhempieni luona Pellossa. Jokainen joka ei tiiä mis Pello on niin näin vinkkinä; googleta Pello.
No joka tapauksessa me, mä, mun vanhemmat, mun veli ja koira, ollaan täällä pidennetyllä pääsiäislomal. Ja ihan tosi täältä sielu lepää.
Eilenkin käytiin pilkillä, eli pimplaamassa.
Puolentunnin moottorikelkkamatka pilkkipaikalle ja sama aika takasin.
Pari kertaa meinattiin jäädä hankeen jumiin mutta se kuulu niinku asiaan.
Ei me saatu mitään saalista mut oli mukavaa olla omien lähimmäisteni kanssa ja syyä notskin ääres lämmintä makkaraa ja leipää.
Maisemat olivat mahtavia niinku aina täällä näin pääsiäisenä. Nytkin laskeva aurinko paistaa täydeltä terältä.
Vaikka pääsiäinen onkin tietynlainen surujuhla varsinkin sen perjantai niin voi silloinkin sattua mukaviaki juttui. Mun sukulaine sai nimittäin vauvan kiirastorstaina.
Näihin tunnelmiin lopetan kirjoittamisen.
Et nyt niinku moi!

Jyväskylän juttui

moi!
Taas yksi lauantai on kääntymässä iltaan.
Mun tää päivä alkoi noin klo 9 kun nousin pukemaan ja pesemään hampaita. Meille oli tulossa mun serkkupuolet, joista toinen oli muuttamassa kuukaudeksi Jyväskylään opiskelujen takia. Tämä serkku kyllä joutu aika surkeeseen majoutussysteemiin.
Mut kumminki… Me esiteltiin niille Jyväskylän kaupunkii.
Se on kumma kun aikuinen, joka on pienestä kaupungista, menee esim. Jyväskylään niin se alkaa hirveesti kiroomaan sen kaupungin autoilijoita ja liikennettä. Se on kai luonne kysymys mutta näin kävi mun äidille.
Mun pikkuveli kävi vaihtaa sen ostaman panssarivaunun, kauko-ohjattavan sellasen, kun se oli myyty sille viallisena. Tossa vieressä veli kumminkin taas puhuu valittavalla äänen sävyllä että sen saama helikopteri panssarivaunun tilalle ei muka toimi.
Me ollaan veljen kanssa aika paljon keskenäämme eri maata. Se valittaa aika paljo. Semmosistaki selvistä asioistaki se väittää vastaan vaikka se tiedostaakin ne oikeesti. Tulinen *****npuhuja. Samaa se sanois musta. Tai oikeestaan se eka kirois sit olis nyrkit pystyssä ja kun äiti puuttuis peliin se alkais itkee.
Tänä päivänä se kyllä yllätti mut ku se sano työntäessään mua: jos joku tulee aukoo mulle päätään kun mä työnän sua, mä sanon sille olisi et olisko helppoo olla cp-vammaisen veli?
Se lämmitti. Kaikista tappeluista huolimatta mun veli on kumminkin valmis puolustamaan mua.
Ja silleenhän meidän kaikkien pitäs toimia et tää maailma toimis paremmin. Tätä jankutetaan joka päivä –mä tiiän- mutta se on totuus, enkä mä usko että pahimman luokan rikollinen tai diktatuuri, vallan makuun enemmän tai vähemmän päässyt, olis kokonaan paha ja vaan omaa etuaan ajatteleva.
Kumminki meidän elämä on korkeimmassa kädessä. Mä ajattelen näin. Sähän tietenkin saat olla erimieltä –totta kai-.
Nää oli mun mietteet tänä iltana.

terve tähän päivään

Terve!

MÄ OON Salla 16v. Mulla on CP-vamma. Ollu koko ikäni.
Mä tiiän et porukalla on ennakkoluuloja, mutt ehk kun luette mun juttuja niin... You know! laittakaa palauttetta...

mut tähän päivään. Me käytiin mun äidin ja pikkuvelje kaa hiihtää ku oli hyvä keli. Mä istuin hiihtokelkas ja mamma veti. Mun veli tuli peräs. Se on ylipainonen. painaa 2xenemmän ku mä. äiti joutuu pakottaa sen aina liikkuu. Se on aika tympeetä hommaa. Sen voin sanoo kun oon joutunu kuuntelee sitä ku äiti huutaa veljelle ja toisin päin. Ja jos isä tunkee siihen välii nii soppa on valmis, desibelit nousee.
Hyvä keli oli hiihdellä 2tuntii. Jalat jääty.
Äiti huutaa saunaan. pitää mennä. palataan huomenna!