Lapista MOI!

Puuris, Puuris!
Tällä kertaa kirjoitan juttua isovanhempieni luona Pellossa. Jokainen joka ei tiiä mis Pello on niin näin vinkkinä; googleta Pello.
No joka tapauksessa me, mä, mun vanhemmat, mun veli ja koira, ollaan täällä pidennetyllä pääsiäislomal. Ja ihan tosi täältä sielu lepää.
Eilenkin käytiin pilkillä, eli pimplaamassa.
Puolentunnin moottorikelkkamatka pilkkipaikalle ja sama aika takasin.
Pari kertaa meinattiin jäädä hankeen jumiin mutta se kuulu niinku asiaan.
Ei me saatu mitään saalista mut oli mukavaa olla omien lähimmäisteni kanssa ja syyä notskin ääres lämmintä makkaraa ja leipää.
Maisemat olivat mahtavia niinku aina täällä näin pääsiäisenä. Nytkin laskeva aurinko paistaa täydeltä terältä.
Vaikka pääsiäinen onkin tietynlainen surujuhla varsinkin sen perjantai niin voi silloinkin sattua mukaviaki juttui. Mun sukulaine sai nimittäin vauvan kiirastorstaina.
Näihin tunnelmiin lopetan kirjoittamisen.
Et nyt niinku moi!

Jyväskylän juttui

moi!
Taas yksi lauantai on kääntymässä iltaan.
Mun tää päivä alkoi noin klo 9 kun nousin pukemaan ja pesemään hampaita. Meille oli tulossa mun serkkupuolet, joista toinen oli muuttamassa kuukaudeksi Jyväskylään opiskelujen takia. Tämä serkku kyllä joutu aika surkeeseen majoutussysteemiin.
Mut kumminki… Me esiteltiin niille Jyväskylän kaupunkii.
Se on kumma kun aikuinen, joka on pienestä kaupungista, menee esim. Jyväskylään niin se alkaa hirveesti kiroomaan sen kaupungin autoilijoita ja liikennettä. Se on kai luonne kysymys mutta näin kävi mun äidille.
Mun pikkuveli kävi vaihtaa sen ostaman panssarivaunun, kauko-ohjattavan sellasen, kun se oli myyty sille viallisena. Tossa vieressä veli kumminkin taas puhuu valittavalla äänen sävyllä että sen saama helikopteri panssarivaunun tilalle ei muka toimi.
Me ollaan veljen kanssa aika paljon keskenäämme eri maata. Se valittaa aika paljo. Semmosistaki selvistä asioistaki se väittää vastaan vaikka se tiedostaakin ne oikeesti. Tulinen *****npuhuja. Samaa se sanois musta. Tai oikeestaan se eka kirois sit olis nyrkit pystyssä ja kun äiti puuttuis peliin se alkais itkee.
Tänä päivänä se kyllä yllätti mut ku se sano työntäessään mua: jos joku tulee aukoo mulle päätään kun mä työnän sua, mä sanon sille olisi et olisko helppoo olla cp-vammaisen veli?
Se lämmitti. Kaikista tappeluista huolimatta mun veli on kumminkin valmis puolustamaan mua.
Ja silleenhän meidän kaikkien pitäs toimia et tää maailma toimis paremmin. Tätä jankutetaan joka päivä –mä tiiän- mutta se on totuus, enkä mä usko että pahimman luokan rikollinen tai diktatuuri, vallan makuun enemmän tai vähemmän päässyt, olis kokonaan paha ja vaan omaa etuaan ajatteleva.
Kumminki meidän elämä on korkeimmassa kädessä. Mä ajattelen näin. Sähän tietenkin saat olla erimieltä –totta kai-.
Nää oli mun mietteet tänä iltana.

terve tähän päivään

Terve!

MÄ OON Salla 16v. Mulla on CP-vamma. Ollu koko ikäni.
Mä tiiän et porukalla on ennakkoluuloja, mutt ehk kun luette mun juttuja niin... You know! laittakaa palauttetta...

mut tähän päivään. Me käytiin mun äidin ja pikkuvelje kaa hiihtää ku oli hyvä keli. Mä istuin hiihtokelkas ja mamma veti. Mun veli tuli peräs. Se on ylipainonen. painaa 2xenemmän ku mä. äiti joutuu pakottaa sen aina liikkuu. Se on aika tympeetä hommaa. Sen voin sanoo kun oon joutunu kuuntelee sitä ku äiti huutaa veljelle ja toisin päin. Ja jos isä tunkee siihen välii nii soppa on valmis, desibelit nousee.
Hyvä keli oli hiihdellä 2tuntii. Jalat jääty.
Äiti huutaa saunaan. pitää mennä. palataan huomenna!