Kuvia ja sanoja.

Viime torstaina (22.4.2010) kävin kotikaupunkini Viitasaaren nuorisotalolla kuuntelemassa gospelbändiä Bass´n Heleniä. Bass´n Helen on tehnyt levyjä ja esiintynyt 1990-luvun alusta Suomessa sekä muun muassa USA:sa. Eli käytännössä koko sen ajan jonka olen itse elänyt.

Yksi Bass´n Helen tunnetuimmista ja kauneimmista kappaleista on nimeltään Taisteluni Valo-albumilta. Mielestäni tässä kappaleessa on yksi ehdottoman hieno pätkä: ”Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan jälleen rakkautes parantaa.”

Tämän kappaleen sain kuulla ensimmäisen kerran riparillani tai isos-koulutuksessa ollessani. Kappaleessa on sen verran hienoa ja jopa hätkähdyttävää sanomaan, että uppoudun aina kuuntelemaan kun kappale alkaa.

”Eessäs pieneks kasvaa saan.” Eikö olekin ristiriitaista? Yleensähän ihminen kasvaa vaan maa-taivassuunnassa! Tätä asiaa ei ehkä ihminen voi ymmärtää ellei, ole itse sitä kokenut. Minä olen. Riparilla. Tarkoitan tällä sitä, että kun siirryin alakoulusta yläkouluun kasvoin parissa kuukaudessa niin ”isoksi” kun olla ja voi, henkisesti. Minun piti olla ”iso” muille ja varsinkin itselleni. Eihän siinä mitään jos yrittää olla ”iso”, mutta kun yleensä se ”isona” oleminen vaan nakertaa ihmisen oikeaa luonnetta.

Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdin vuoden 2006 heinäkuussa rippileirille. Sen viikon aikana ymmärsin, että jos Jumala hyväksyy minut tällaisena kun ole, niin miksen kelpaisi myös itselleni? Silloin alkoi minun ”pieneksi kasvaminen”, jota on kestänyt jo noin neljä vuotta. Luulenpa etten ole ainut, joka on kokenut saman.

Kun olin kuunnellut Taisteluni-kappaletta tarpeeksi monta kertaa, minun oli pakko päästää luovuuteni valloilleen ja ”siirtää” kappale tai sen idea paperille kuvataiteen muodossa.

Taide on niitä tunteita varten, joita ei voi pukea sanoiksi.

”Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden.

Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa Sinulle 
kunnioitusta.”

          -Ps.5:8-

Sauna-juttu.

Jos olet cp-vammainen, tai muuten liikuntarajoitteinen, tai sinulla on joku ystävä/ tuttava liikuntarajoitteinen, niin tässä sinulle vinkkejä soolosaunomiseen.

Kun olet valmis peseytymään ja saunomaan huomioi seuraavat seikat:

1.       1. Aloita siirtämällä saippuapulloja suihku päältä, että voisit vääntää suihkun auki.

2.       2. Kun avaat (tai yrität) vääntämistä vaativan hanan, jonka edellinen käyttäjä on vääntänyt tappiin, lyö hanaa nyrkilläsi että se löystyy ja voit vääntää suihkun päälle.

3.       3.Laita suihku lämpimälle, ettet tule kankeaksi kun yrität saada shampoopurkkia muiden purkkien takaa.

4.       4.Laita shampoopurkki huonomman kätesi kainaloon tai vartaloasi vasten, että saat riittävän määrän shampoota kämmeneesi.

5.       5. Pese hiuksesi hangaten paremmalla kädelläsi hiuksiasi kauttaaltaan (vaahto ei ole pääasia).

6.       6. Huuhtele hiuksesi suihkun alla pitäen kiinni tukitangosta, koska huuhtelun aikana on pidettävä silmät kiinni ja se lisää huomattavasti kaatumisen riskiä.

7.       7. Pese vartalosi pesuruusukkeella jos haluat.

8.       8. Väännä hana kiinni.

9.       9. Siirry saunan puolelle ottaen mukaan jalkojen pesuvadin.

10   10. Koska edellinen käyttäjä on ollut viisas ja laittanut veden sekä laudeliinan ylälauteelle, sinun on otettava ne alas. Ota löylykauha ja vedä vesiastia luoksesi josta saat sen alemmalle tasolle.

11    11. Laita laudeliina alimmalle askelmalle, istu ja rentoudu.

12   12.  Laita jalat nurin päin käännetylle jalkojen pesuvadille, koska lattialla vetää.

13   13. Heitä paljon löylyä, että löyly tulee riittävän alas.

14   14. Kun olet valmis mene uudelleen suihkuun ja huuhdo itseltäsi hiet pois.

15   15. Pue kylpytakki pyyhkeen sijasta, koska se voi olla helpoin ratkaisu.

16   16. ONNITTELUT! OLET SELVINNYT SAUNAREISSUSTA NOIN TUNNISSA. 

Hyvää ystävänpäivää!

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa teemaan sopivalla tavalla. Minulle ystävyys tarkoittaa sekä ihmisten välistä, että ihmisen ja eläinten välistä ”riippuvuutta”.

Itse asiassa tämän kirjoituksen ajatus lähti jo viikolla kun eräs ystäväni päivitti Facebookissa, että on parisuhteessa. Tämä ilahdutti erittäin paljon minua, jopa niin paljon että loppu(koulu)viikko kepeni henkisellä tasolla.
Mukavan ilmoituksen ansiosta mieleeni tuli kaksi muuta ystävää joiden ”rakkaustarinat” saavat minut hymyilemään. Toinen näistä ystävistä, joka on jo aikuinen nainen tapasi aviomiehensä noin kaksi vuotta sitten ja heillä on jo yhteinen lapsi. Toisen ystävä rakkaustarinasta olenkin pitänyt riparilla iltahartauden ja laitankin nyt sen tähän jatkoksi, koska tarina olisi liian ”laimea” tiivistettynä. Siispä tarinaan…

Mä kävin 9. ja 10. luokan Mäntykankaan koulussa. Koulussa, joka on perustettu varta vasten liikuntavammaisia varten.
Kymppiluokan alkaessa samalle luokalle tuli mua vuotta vanhempi tyttö, joka tuli myös asumaan samaan soluun kuin minäkin. Hänestä tuli lisäopetusvuoden mun tosi hyvä ystävä.
Siinä ensimmäisen koulupäivän iltana tutustuttiin ja ystäväni kertoi, että oli saanut vajaa vuosi sitten aivoinfarktin ja siksi oli tullut kymppiluokalle.
Mä pääsin sinä iltana lohduttajan rooliin, koska kamulla oli tosi kova koti-ikävä, joten tästä syystä hän sai ”itkunpuuskia” vähän väliä. Ymmärsin häntä oikein hyvin. Mutta varmaan todellinen syy itkuihin tuli seuraavan viikon maanantaina.
Seuraavana maanantaina oli koululla seurakunnan aamunavaus ja mä menin juhlasalin eteen odottamaan että se alkaisi.
Kun vilkaisin sattumoisin tuloaulaan, näin kun uusi ystäväni saapui ja hänen seurassaan oli kivan näköinen, suunnilleen saman ikäinen poika. Sekunnin luulin että poika oli ystäväni veli. Mutta sitten huomasin, että he kävelivät käsi kädessä. Joten se tarkoitti sitä, että poika ja ystävä olivat seurusteleva pari. Se ajatus sai naamalleni hölmistyneen ilmeen.
Päivän aikana mun päätelmät näiden kahden yhdessä olosta vahvistuivat kun, koulun aikuiset haastattelivat näitä kahta. Eikä sinä iltapäivänä kyyneliltä säästytty, kun pojan piti lähteä takaisin armeijaan.
Myöhemmin ystävä kertoi, että kun oli saanut aivoinfarktin niin kuinka hän oli pelännyt, että poika olisi jättänyt hänet. Mutta onneksi rakkaus oli voittanut.
Tästä rakkauden suuresta voimasta saamme olla kiitollisia Jumalalle.

Vaikka vuodessa on vain yksi varsinainen ystävänpäivä, niin ainakin minusta jokainen päivä voi olla jonkinlainen ystävän päivä, edes pienessä mittakaavassa.

”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.”
-1.Kor. 13:8-