torstai 2. toukokuuta 2013

Toisenlainen vappu


Kävin tiistaina vapun kunniaksi Ylivieskassa äitini kanssa katsomassa omasta mielestäni Suomen parasta kristillistä rock-bändiä. Tämä bändihän on tietenkin Tera.
Tiistainen keikka kantoi nimeä ”Tera(pia), 25 vuotta tien päällä”. Tämä nimitys juontaa juurensa vuodesta -89 vuoteen -05 toimineesta Terapia-yhtyeestä. Terapian lopetettua 2005 bändin entiset jäsenet, Petri Lassila (laulu, kitara) ja Antti Honkkila (kitara), perustivat Teran ja bändi näki päivän valon 2006. Veri veti ilmeisesti vahvasti musiikin pariin. Myöhemmin kokoonpanoon tulivat soittamaan Jesse Riikonen (basso) ja Juho Fabrin (rummut).
Itse tutustuin Teraan -07. Terapiaahan olin kuullut vuonna 2006, milloin olin riparilla. Eihän se Teran musiikki eka kolahtanut, mutta kiinnostus heräsi. Ensimmäinen tämän poppoon levy jonka sain oli Terapian ”Tule&Kazo”-levy, kun pääsin isoseksi. Ja niin olin menetetty. Minä hurahdin! En niinkään yli nelikymppisten miesten raavaaseen olemukseen, vaan punk-rockmaiseen saundiin, Petri Lassilan Hectormaiseen lauluääneen ja etenkin todella taidokkaisiin sekä moniulotteisiin sanoituksiin. Olinhan jo pienenä tottunut kuuntelemaan kappaleiden sanoja, kun äitini soitti autossa Juice Leskistä ja isäni Eppu Normaalia.
Palataanpa kuitenkin tiistai-päivään. Okei, minua harmitti sinä aamupäivänä, etten päässyt katsomaan LZ7-bändi, mikä esiintyi Kouvolassa. Harmitus kuitenkin väistyi, kun Tera alkoi soittamaan tuttuja kappeleita ja meno oli mitä mainioin. Tapahtumassa oli vain kourallinen ihmisiä verrattuna Kouvolan Vappugospeliin, mutta Tera loi esiintymisellään tiiviin ja mahtavan tunnelman kahden tunnin ajaksi. Keikka oli läpileikkaus Terapian ammoisista ajoista uuteen Teraan. Eli siis ”Jaakobinpainista” syksyllä ilmestyvän uuden levyn ”Tule hulluksi”- ja ”Seikkailija”-kappaleisiin. Voin sanoa, että tuo keikka oli tähänastisista Teran keikoista missä olen ollut ehdottomasti paras. Oman mausteensa keikkaan toi Jani Muhonen, joka oli yksi Terapia-yhtyeen kitaristi.
Musiikki yhdistää!  Oli mielenkiintoista seurata edellä mainitun keikan aikani, kuinka musiikista nauttivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Esimerkiksi ”Jaakobinpaini”-kappaleen aikana aikuiset tanssivat alle kouluikäisten lapsien kanssa painimaista koreografiaa käyttäen. Myös ilmakitaran soitto ja harteilla ratsastaminen näyttivät olevan etenkin isien ja poikien suosiossa. Itse tyydyin nautiskelemaan ja pistämään välissä silmät kiinni.
Linkkejä bändiltä: