Kävin tiistaina vapun kunniaksi Ylivieskassa äitini kanssa
katsomassa omasta mielestäni Suomen parasta kristillistä rock-bändiä. Tämä
bändihän on tietenkin Tera.
Tiistainen keikka kantoi nimeä ”Tera(pia), 25 vuotta tien päällä”. Tämä nimitys juontaa juurensa vuodesta -89 vuoteen -05 toimineesta Terapia-yhtyeestä. Terapian lopetettua 2005 bändin entiset jäsenet, Petri Lassila (laulu, kitara) ja Antti Honkkila (kitara), perustivat Teran ja bändi näki päivän valon 2006. Veri veti ilmeisesti vahvasti musiikin pariin. Myöhemmin kokoonpanoon tulivat soittamaan Jesse Riikonen (basso) ja Juho Fabrin (rummut).
Tiistainen keikka kantoi nimeä ”Tera(pia), 25 vuotta tien päällä”. Tämä nimitys juontaa juurensa vuodesta -89 vuoteen -05 toimineesta Terapia-yhtyeestä. Terapian lopetettua 2005 bändin entiset jäsenet, Petri Lassila (laulu, kitara) ja Antti Honkkila (kitara), perustivat Teran ja bändi näki päivän valon 2006. Veri veti ilmeisesti vahvasti musiikin pariin. Myöhemmin kokoonpanoon tulivat soittamaan Jesse Riikonen (basso) ja Juho Fabrin (rummut).
Itse tutustuin Teraan -07. Terapiaahan olin kuullut vuonna
2006, milloin olin riparilla. Eihän se Teran musiikki eka kolahtanut, mutta
kiinnostus heräsi. Ensimmäinen tämän poppoon levy jonka sain oli Terapian
”Tule&Kazo”-levy, kun pääsin isoseksi. Ja niin olin menetetty. Minä
hurahdin! En niinkään yli nelikymppisten miesten raavaaseen olemukseen, vaan
punk-rockmaiseen saundiin, Petri Lassilan Hectormaiseen lauluääneen ja etenkin
todella taidokkaisiin sekä moniulotteisiin sanoituksiin. Olinhan jo pienenä
tottunut kuuntelemaan kappaleiden sanoja, kun äitini soitti autossa Juice
Leskistä ja isäni Eppu Normaalia.
Palataanpa kuitenkin tiistai-päivään. Okei, minua harmitti sinä
aamupäivänä, etten päässyt katsomaan LZ7-bändi, mikä esiintyi Kouvolassa.
Harmitus kuitenkin väistyi, kun Tera alkoi soittamaan tuttuja kappeleita ja
meno oli mitä mainioin. Tapahtumassa oli vain kourallinen ihmisiä
verrattuna Kouvolan Vappugospeliin, mutta Tera loi esiintymisellään
tiiviin ja mahtavan tunnelman kahden tunnin ajaksi. Keikka oli
läpileikkaus Terapian ammoisista ajoista uuteen Teraan. Eli siis
”Jaakobinpainista” syksyllä ilmestyvän uuden levyn ”Tule hulluksi”- ja
”Seikkailija”-kappaleisiin. Voin sanoa, että tuo keikka oli tähänastisista
Teran keikoista missä olen ollut ehdottomasti paras. Oman mausteensa keikkaan
toi Jani Muhonen, joka oli yksi Terapia-yhtyeen kitaristi.
Musiikki yhdistää! Oli
mielenkiintoista seurata edellä mainitun keikan aikani, kuinka musiikista
nauttivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Esimerkiksi ”Jaakobinpaini”-kappaleen
aikana aikuiset tanssivat alle kouluikäisten lapsien kanssa painimaista koreografiaa käyttäen.
Myös ilmakitaran soitto ja harteilla ratsastaminen näyttivät olevan etenkin
isien ja poikien suosiossa. Itse tyydyin nautiskelemaan ja pistämään välissä
silmät kiinni.
Linkkejä bändiltä: