Tällä viikolla voisi kirjoittaa vaikka mistä. Säästä, Suomen
kesästä tai taas harmaita hiuksia aiheuttavasta ”Räsäs”-kohusta. Mutta kerronpa
teille nyt kauniista päivästä.
Viime viikonloppuna, eli 6.-7.7, kävin Haapajärvellä
Herättäjäjuhlilla. Ajatus Herättäjäjuhlilla käymiseen lähti jo aiemmin kesällä,
kun vierailin isäni sedän luona. Isäni puolen suvulta tulee perinteet
herännäisyyteen, eli körttiläisyyteen. Muistan istuneeni lapsena ainakin yhden
kerran seuroissa laulamassa Siionin virsiä. Ilmeisesti tästä syystä olen aina
jollakin tasolla pitänyt kansanmusiikista, jossa on samankaltainen ”poljento”
kuin Siionin virsissä.
Isosetäni luona käydessä tutustuin tämän vuoden
Herättäjäjuhlien ohjelmaan ja huomasin jotain kiinnostavaa. Herättäjä-yhdistyksellä
nuorisotyöllä olisi 40-vuotisjuhlakonsertti lauantaina, ja sinnehän olisi
päästävä. Koska isosedälläni on jo ikää mutta hänellä oli halu päästä juhlille,
sovimme että kävisimme (minä, isoseteni ja äitini) myös sunnuntaina juhlilla. Teemana
juhlilla olisi ”Sanasi annoit”.
Lauantai-iltapäivällä me sitten lähdettiin kohti
Haapajärveä. Minä ja äiti. Tarkoituksena
oli käydä konsertissa sekä katsella paikkoja etukäteen sunnuntaita varten,
ettei isosetä joutuisi kävelemään turhaan pitkää matkaa.
Konsertti oli mieleenpainuva. Se kantoi nimeä ”Katso ihmistä-Ecce
homo”. Konsertissa esiintyivät Jaakko Löytty, Mika Mäki-Lohiluoma, Teppo ja
Mika Nuorva, Jukka Jyrä, Pekka Kosonen ja Kari Haapala. Kons
ertissa raikuivat
neljän vuosikymmenen ajalta laulut aina Löytyn ”Tilkkutäkistä” Mika Nuorvan ”Hiljalleen”-kappaleeseen.
Loppu-lauluna kaikki esiintyjät lauloivat Löytyn käsialaa olevan ”Katso
ihmistä”-kappaleen, joka on mukana syksyllä ilmestyvässä Jaakko Löytyn uudella
albumilla. Lopuksi veisattiin ”Mua siipeis suojaan kätke”-virsi.
Sunnuntai-aamu valkeni aurinkoisena, kun haimme äidin kanssa
isosetäni hänen kotoaan. Alku kankeuden jälkeen lähdimme kohti Herättäjäjuhlien
juhlakenttää, missä osallistuimme juhlamessuun. Täytyy kyllä todeta, että
harvoin saa kuunnella Jumalan sanaa ja nauttia ehtoollista hienossa kesäkelissä
ja luonnon helmassa.
Messun jälkeen kävimme syömässä, jonka jälkeen osallistuimme
vielä loppuseuroihin. Seurojen idea on se, että lauletaan Siionin virsiä joiden
välissä on puheenvuoroja (minisaarnoja) ja kolehti. Puheenvuoroista jäi mieleen
etenkin Mika Nuorvan suvaitsevaisuuteen kannustava puhe. Seurat loppuivat polvirukoukseen
ja kiitosvirteen. Koska olin pyörätuolissa, sovelsin vähän polvirukousta. Eli
kädet ristiin, kyynärpäät polviin ja otsa rystysiä vasten. Tuli siinä todettua,
että seuroissa oleminen tuntui kuin olisi meditoinut. Kaikinpuolin
Herättäjäjuhlista jäi hyvin positiivinen tunne. Sanasi annoit, ja kiitos siitä.