2. LUUKKU

Tähdet ja planeetat kimmelsivät öisellä taivaalla, kun valkoinen poro laukkasi pitkin tähtitaivasta kaksi pientä tonttua selässään. Taavetti ihasteli tuikkivia tähtiä ja kehotti Topiakin tekemään niin, mutta Topi lähinnä istui jäykkänä pitäen Taavetin vaatteista tiukasti kiinni.

”Eikö tämä ole huippua?” Taavetti huusi Topille.

Topi ei kerinnyt sanoa mitään, kun tähdenlento törmäsi poroon. Poro pillastui niin pahasti, että se pudotti tontut selästään. Topi ja Taavetti putosivat kylmän ilman läpi lumihankeen.

Topi ja Taavetti puistelivat lumet harteiltaan ja katselivat ympärilleen. He olivat pudonneet keskelle nuorta kuusimetsää. Hetken aikaa Topi ja Taavetti katselivat ympärilleen, kunnes Taavetti näki metsän laidassa valoja.

”Tule!”, Taavetti käski. Niin Topi ja Taavetti kahlasivat lumihangessa kohti valoja, ja pian he huomasivat olevansa keskellä kadun vilinää.

Hetken Topi ja Taavetti ihmettelivät askeltavien kenkien paljoutta, kunnes Topi huomasi kauhukseen, että heitä oli alkanut jahdata humalainen mies. Mies heilutteli pulloaan uhkaavasti, ja oli melkein osua Taavettiin.

”Juokse!”, Topi huusi ja otti Taavettia kädestä. Ja niin he juoksivat henkensä edestä humalainen mies perässään.

Joulukalenteri jatkuu huomenna. 

1. LUUKKU

Oli ensimmäinen päivä joulukuuta, ja Korvatunturilla elettiin vuoden kiireisintä aikaa. Joulupukin lelutehtaalla tontut tekivät vuorokauden ympäri vanhoja ja perinteisiä leluja sekä uusia muotileluja.

Sinä päivänä oli satanut pari senttimetriä lunta ja sininen hetki teki tuloaan, kun pitkän työvuoron päätteeksi modernilla leluosastolla työskentelevät tontut, Topi ja Taavetti, asettuivat Muorin tuvan pitkän pöydän ääreen.

”Minä en kyllä meinaa pysyä noiden uusien lelukeksintöjen perässä”, totesi Taavetti ja otti siemauksen Muorin glögiä kuksastaan.

”Sama täällä” Topi myönsi.

Aikansa Taavetti ja Topi juttelivat jouluun liittyvistä asioista, kunnes Taavetti yhtä äkkiä kertoi haluavansa lähteä joskus etsimään oikeaa joulua. Topia idea lähinnä nauratti.

Ilta ja sen pimeys oli hiipinyt jo Korvatunturille, kun Topi ja Taavetti lähtivät Muorin tuvasta kohti Tonttulaa. Äkkiä Taavetti huomasi lumisella pihalla seisovan valkoisen poron, ja alkoi raahata Topia poroa kohti.

”Mitä sinä aiot?” Topi kysyi Taavetilta poron laskiessa päänsä tonttujen korkeudelle.

”Älä kysele, vaan kiipeä!” Taavetti sanoi, ja työnsi Topia ylöspäin niin, että Topin oli pakko kiivetä ensin poron päälaelle ja sitten sen selkään.

Kun Topi ja Taavetti istuivat poron selässä, Topi kysyi yhä pontevammin mitä Taavetti oikein aikoi.

”Me lähdetään etsimään sitä oikeaa joulua”, Taavetti kertoi innoissaan.

”Taavetti, ei me voida”, Topi änkytti, mutta Taavetti oli jo kerinnyt taputtaa poron turkkia, ja niin se liisi kohti tähtitaivasta.

”Walking in the air”, Taavetti lauloi avaruuteen.

Joulukalenteri jatkuu huomenna.

Suomen suvaitsevuus haussa

Suomen presidentinvaaleihin on aikaa noin 70 päivää. Ehdokkaista Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Väyrynen loistavat gallup-listojen kärjessä. Tästä kolmikosta meidän perheen tummansininen kapteeni Kuortti on enemmän, kuin tyytyväinen. Ovathan Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta varsin isänmaalisia puolueita. Mutta hyötyykö suvaitsevaisuus näiden puolueiden ehdokkaista? Tai ovatko ehdokkaat tarpeeksi avarakatseisia presidentin työhön? Pystyisikö esimerkiksi Vihreiden Pekka Haavisto katsomaan Suomen asioita objektiivisemmin, kuin Keskustan Väyrynen.

Miksi otin presidentinvaalit puheenaiheeksi? No ehkä siksi, että minusta Suomessa suvaitsevaisuus on ollut viimeisen vuoden aikana laskusuunnassa ja haluan huomauttaa, kuinka suuresti auktoriteetit vaikuttavat ihmisiin.

 Onko suvaitsemattomuuteen sitten syynä Perussuomalaisten nousu kevään vaaleissa, Kreikan kriisi vai arabi-kevät? Olkoon syy mikä hyvänsä, mutta oletko koskaan ajatellut, että esimerkiksi jonkun vähemmistöryhmään kohdistunut viha saattaisi vaikeuttaa myös toisen vähemmistöryhmän elämää? Tarkoitan nyt sitä että jos henkilö vieroksuu maahanmuuttajia, niin hän voi huomaamattaan vieroksua myös liikuntavammaisia.

 Entäpä sitten lapset?  Miltä suomalainen yhteiskunta näyttää heidän silmissään, kun varsinkin koulussa opetetaan että KAIKKIEN kanssa pitää pystyä leikkimään? Ja kuitenkin vanhemmat kotona voivottelevat ja puhuvat pahaa erilaisista ihmisistä. Voit ehkä nyt sanoa, että lapset eivät ymmärrä niin sanottuja aikuisten asioita. Olet väärässä! Lapset ymmärtävät hyvinkin paljon suomalaisen yhteiskunnan ja maailman asioita. Jos he eivät sillä hetkellä ymmärrä, he menevät tietokoneelle ja googlaavat. Eli seuraavan kerran kun aiot suureen ääneen julistaa esimerkiksi mitkä aatteet ovat oikeat, laske kymmeneen ja mieti onko sinulla tarpeeksi näkemystä asiasta? Voiko näkemyksesi estää tarpeellisen ajatussuunnan syntyä?

Tänään lopetan blogi-tekstini yhden lempiyhtyeeni, Teran, Ei menetettävää-kappaleen sanoihin: ”Pelko näyttää usein kovuudelta, ja viha saattaa vaikuttaa vahvuudelta. Jos ymmärrystä puuttuu ei auta lisätietokaan. Jos ymmärrystä puuttuu ei auta aina tietokaan.”

Kipeä, kivuliaampi, kivuliain

Mikä on sinun kivuliain kokemus? Onko se mahdollisesti mustelma, katkennut luu tai revennyt lihas? Vai onko kivuliain kokemus ollut läheisen kuolema mahdollisesti traagisesti, oma tai läheisen sairastuminen tai vaikkapa mielenterveyteen liittyvä asia? Itse olen kokenut viimeaikoina enemmän fyysistä kuin psyykkistä kipua.

Kaikki alkoi oikeastaan vuoden 2010 heinäkuussa kun kaaduin ja mursin kaksi nilkan isointa luuta. Tuota kaatumista seurasi ensin ambulanssikyyti Pihtiputaalle terveyskeskukseen ja taksikyyti Pihtiputaalta Jyväskylään. Jyväskylän keskussairaalassa jalalleni tehtiin leikkaus, jossa luut yhdistettiin metallein. Puolivuotta leikkauksen jälkeen huomasin, että elimistöni oli alkanut hylkimään metalleita. Ortopedisellä osastolla päätettiin, että metallit otettaisiin päiväkirurgisella osastolla pois. Niin tehtiinkin, ja nyt leikkauksesta on kulunut noin kuukausi.

Viime viikolla oman terveyskeskuksen lääkäri halusi tavata minut, koska edellisellä viikolla otetusta haavan bakteeri-viljelystä oli löytynyt jotain. Bakteeri-viljely otettiin, koska haavaan oli alkanut kertymään keltaista eritettä ja jalkaa pakotti aika ajoin hyvinkin paljon. Terveyskeskuksessa lääkäri ottikin puudutus-aineen sekä kirurgin veitsen hyppysiinsä ja teki työnsä. Aivan oikein! Haava avattiin uudestaan.  Onneksi haava ei ole kuin 2-3 sentin pituinen, mutta enemmän päänvaivaa tuottaa se, että haavassa oleva bakteeri on vastustuskykyinen lähes kaikille antibiooteille. Tästä johtuen syön vahvaa antibioottia kolmesti päivässä. Eikä hoitotoimenpiteet lopu tähän. Ehei! Jotta haava parantuisi kunnolla, sitä on pidettävä auki kunnes iho kasvaa haavan pohjalta pintaan. Tästä johtuen käyn terveyskeskuksessa putsauttamassa haavaa 1-3 vuorokauden välein. Haavan puhdistamisen yhteydessä haavaan laitetaan milloin lääkehunajaa, milloin hopeaa paranemisen nopeuttamiseksi. Haavan puhdistamisesta johtuvan kivun saa pois onneksi puudute-aineilla, mutta kärsivällisyyttä se toimenpide vaatii. Kärsivällisyyttähän jokainen ihminen tarvitsee elämässä. Jos sitä ei ole, sitä voi harjoitella.

Kuvia ja sanoja.

Viime torstaina (22.4.2010) kävin kotikaupunkini Viitasaaren nuorisotalolla kuuntelemassa gospelbändiä Bass´n Heleniä. Bass´n Helen on tehnyt levyjä ja esiintynyt 1990-luvun alusta Suomessa sekä muun muassa USA:sa. Eli käytännössä koko sen ajan jonka olen itse elänyt.

Yksi Bass´n Helen tunnetuimmista ja kauneimmista kappaleista on nimeltään Taisteluni Valo-albumilta. Mielestäni tässä kappaleessa on yksi ehdottoman hieno pätkä: ”Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan jälleen rakkautes parantaa.”

Tämän kappaleen sain kuulla ensimmäisen kerran riparillani tai isos-koulutuksessa ollessani. Kappaleessa on sen verran hienoa ja jopa hätkähdyttävää sanomaan, että uppoudun aina kuuntelemaan kun kappale alkaa.

”Eessäs pieneks kasvaa saan.” Eikö olekin ristiriitaista? Yleensähän ihminen kasvaa vaan maa-taivassuunnassa! Tätä asiaa ei ehkä ihminen voi ymmärtää ellei, ole itse sitä kokenut. Minä olen. Riparilla. Tarkoitan tällä sitä, että kun siirryin alakoulusta yläkouluun kasvoin parissa kuukaudessa niin ”isoksi” kun olla ja voi, henkisesti. Minun piti olla ”iso” muille ja varsinkin itselleni. Eihän siinä mitään jos yrittää olla ”iso”, mutta kun yleensä se ”isona” oleminen vaan nakertaa ihmisen oikeaa luonnetta.

Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdin vuoden 2006 heinäkuussa rippileirille. Sen viikon aikana ymmärsin, että jos Jumala hyväksyy minut tällaisena kun ole, niin miksen kelpaisi myös itselleni? Silloin alkoi minun ”pieneksi kasvaminen”, jota on kestänyt jo noin neljä vuotta. Luulenpa etten ole ainut, joka on kokenut saman.

Kun olin kuunnellut Taisteluni-kappaletta tarpeeksi monta kertaa, minun oli pakko päästää luovuuteni valloilleen ja ”siirtää” kappale tai sen idea paperille kuvataiteen muodossa.

Taide on niitä tunteita varten, joita ei voi pukea sanoiksi.

”Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden.

Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa Sinulle 
kunnioitusta.”

          -Ps.5:8-

Sauna-juttu.

Jos olet cp-vammainen, tai muuten liikuntarajoitteinen, tai sinulla on joku ystävä/ tuttava liikuntarajoitteinen, niin tässä sinulle vinkkejä soolosaunomiseen.

Kun olet valmis peseytymään ja saunomaan huomioi seuraavat seikat:

1.       1. Aloita siirtämällä saippuapulloja suihku päältä, että voisit vääntää suihkun auki.

2.       2. Kun avaat (tai yrität) vääntämistä vaativan hanan, jonka edellinen käyttäjä on vääntänyt tappiin, lyö hanaa nyrkilläsi että se löystyy ja voit vääntää suihkun päälle.

3.       3.Laita suihku lämpimälle, ettet tule kankeaksi kun yrität saada shampoopurkkia muiden purkkien takaa.

4.       4.Laita shampoopurkki huonomman kätesi kainaloon tai vartaloasi vasten, että saat riittävän määrän shampoota kämmeneesi.

5.       5. Pese hiuksesi hangaten paremmalla kädelläsi hiuksiasi kauttaaltaan (vaahto ei ole pääasia).

6.       6. Huuhtele hiuksesi suihkun alla pitäen kiinni tukitangosta, koska huuhtelun aikana on pidettävä silmät kiinni ja se lisää huomattavasti kaatumisen riskiä.

7.       7. Pese vartalosi pesuruusukkeella jos haluat.

8.       8. Väännä hana kiinni.

9.       9. Siirry saunan puolelle ottaen mukaan jalkojen pesuvadin.

10   10. Koska edellinen käyttäjä on ollut viisas ja laittanut veden sekä laudeliinan ylälauteelle, sinun on otettava ne alas. Ota löylykauha ja vedä vesiastia luoksesi josta saat sen alemmalle tasolle.

11    11. Laita laudeliina alimmalle askelmalle, istu ja rentoudu.

12   12.  Laita jalat nurin päin käännetylle jalkojen pesuvadille, koska lattialla vetää.

13   13. Heitä paljon löylyä, että löyly tulee riittävän alas.

14   14. Kun olet valmis mene uudelleen suihkuun ja huuhdo itseltäsi hiet pois.

15   15. Pue kylpytakki pyyhkeen sijasta, koska se voi olla helpoin ratkaisu.

16   16. ONNITTELUT! OLET SELVINNYT SAUNAREISSUSTA NOIN TUNNISSA. 

Hyvää ystävänpäivää!

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa teemaan sopivalla tavalla. Minulle ystävyys tarkoittaa sekä ihmisten välistä, että ihmisen ja eläinten välistä ”riippuvuutta”.

Itse asiassa tämän kirjoituksen ajatus lähti jo viikolla kun eräs ystäväni päivitti Facebookissa, että on parisuhteessa. Tämä ilahdutti erittäin paljon minua, jopa niin paljon että loppu(koulu)viikko kepeni henkisellä tasolla.
Mukavan ilmoituksen ansiosta mieleeni tuli kaksi muuta ystävää joiden ”rakkaustarinat” saavat minut hymyilemään. Toinen näistä ystävistä, joka on jo aikuinen nainen tapasi aviomiehensä noin kaksi vuotta sitten ja heillä on jo yhteinen lapsi. Toisen ystävä rakkaustarinasta olenkin pitänyt riparilla iltahartauden ja laitankin nyt sen tähän jatkoksi, koska tarina olisi liian ”laimea” tiivistettynä. Siispä tarinaan…

Mä kävin 9. ja 10. luokan Mäntykankaan koulussa. Koulussa, joka on perustettu varta vasten liikuntavammaisia varten.
Kymppiluokan alkaessa samalle luokalle tuli mua vuotta vanhempi tyttö, joka tuli myös asumaan samaan soluun kuin minäkin. Hänestä tuli lisäopetusvuoden mun tosi hyvä ystävä.
Siinä ensimmäisen koulupäivän iltana tutustuttiin ja ystäväni kertoi, että oli saanut vajaa vuosi sitten aivoinfarktin ja siksi oli tullut kymppiluokalle.
Mä pääsin sinä iltana lohduttajan rooliin, koska kamulla oli tosi kova koti-ikävä, joten tästä syystä hän sai ”itkunpuuskia” vähän väliä. Ymmärsin häntä oikein hyvin. Mutta varmaan todellinen syy itkuihin tuli seuraavan viikon maanantaina.
Seuraavana maanantaina oli koululla seurakunnan aamunavaus ja mä menin juhlasalin eteen odottamaan että se alkaisi.
Kun vilkaisin sattumoisin tuloaulaan, näin kun uusi ystäväni saapui ja hänen seurassaan oli kivan näköinen, suunnilleen saman ikäinen poika. Sekunnin luulin että poika oli ystäväni veli. Mutta sitten huomasin, että he kävelivät käsi kädessä. Joten se tarkoitti sitä, että poika ja ystävä olivat seurusteleva pari. Se ajatus sai naamalleni hölmistyneen ilmeen.
Päivän aikana mun päätelmät näiden kahden yhdessä olosta vahvistuivat kun, koulun aikuiset haastattelivat näitä kahta. Eikä sinä iltapäivänä kyyneliltä säästytty, kun pojan piti lähteä takaisin armeijaan.
Myöhemmin ystävä kertoi, että kun oli saanut aivoinfarktin niin kuinka hän oli pelännyt, että poika olisi jättänyt hänet. Mutta onneksi rakkaus oli voittanut.
Tästä rakkauden suuresta voimasta saamme olla kiitollisia Jumalalle.

Vaikka vuodessa on vain yksi varsinainen ystävänpäivä, niin ainakin minusta jokainen päivä voi olla jonkinlainen ystävän päivä, edes pienessä mittakaavassa.

”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.”
-1.Kor. 13:8-