moi!
Taas yksi lauantai on kääntymässä iltaan.
Mun tää päivä alkoi noin klo 9 kun nousin pukemaan ja pesemään hampaita. Meille oli tulossa mun serkkupuolet, joista toinen oli muuttamassa kuukaudeksi Jyväskylään opiskelujen takia. Tämä serkku kyllä joutu aika surkeeseen majoutussysteemiin.
Mut kumminki… Me esiteltiin niille Jyväskylän kaupunkii.
Se on kumma kun aikuinen, joka on pienestä kaupungista, menee esim. Jyväskylään niin se alkaa hirveesti kiroomaan sen kaupungin autoilijoita ja liikennettä. Se on kai luonne kysymys mutta näin kävi mun äidille.
Mun pikkuveli kävi vaihtaa sen ostaman panssarivaunun, kauko-ohjattavan sellasen, kun se oli myyty sille viallisena. Tossa vieressä veli kumminkin taas puhuu valittavalla äänen sävyllä että sen saama helikopteri panssarivaunun tilalle ei muka toimi.
Me ollaan veljen kanssa aika paljon keskenäämme eri maata. Se valittaa aika paljo. Semmosistaki selvistä asioistaki se väittää vastaan vaikka se tiedostaakin ne oikeesti. Tulinen *****npuhuja. Samaa se sanois musta. Tai oikeestaan se eka kirois sit olis nyrkit pystyssä ja kun äiti puuttuis peliin se alkais itkee.
Tänä päivänä se kyllä yllätti mut ku se sano työntäessään mua: jos joku tulee aukoo mulle päätään kun mä työnän sua, mä sanon sille olisi et olisko helppoo olla cp-vammaisen veli?
Se lämmitti. Kaikista tappeluista huolimatta mun veli on kumminkin valmis puolustamaan mua.
Ja silleenhän meidän kaikkien pitäs toimia et tää maailma toimis paremmin. Tätä jankutetaan joka päivä –mä tiiän- mutta se on totuus, enkä mä usko että pahimman luokan rikollinen tai diktatuuri, vallan makuun enemmän tai vähemmän päässyt, olis kokonaan paha ja vaan omaa etuaan ajatteleva.
Kumminki meidän elämä on korkeimmassa kädessä. Mä ajattelen näin. Sähän tietenkin saat olla erimieltä –totta kai-.
Nää oli mun mietteet tänä iltana.
Taas yksi lauantai on kääntymässä iltaan.
Mun tää päivä alkoi noin klo 9 kun nousin pukemaan ja pesemään hampaita. Meille oli tulossa mun serkkupuolet, joista toinen oli muuttamassa kuukaudeksi Jyväskylään opiskelujen takia. Tämä serkku kyllä joutu aika surkeeseen majoutussysteemiin.
Mut kumminki… Me esiteltiin niille Jyväskylän kaupunkii.
Se on kumma kun aikuinen, joka on pienestä kaupungista, menee esim. Jyväskylään niin se alkaa hirveesti kiroomaan sen kaupungin autoilijoita ja liikennettä. Se on kai luonne kysymys mutta näin kävi mun äidille.
Mun pikkuveli kävi vaihtaa sen ostaman panssarivaunun, kauko-ohjattavan sellasen, kun se oli myyty sille viallisena. Tossa vieressä veli kumminkin taas puhuu valittavalla äänen sävyllä että sen saama helikopteri panssarivaunun tilalle ei muka toimi.
Me ollaan veljen kanssa aika paljon keskenäämme eri maata. Se valittaa aika paljo. Semmosistaki selvistä asioistaki se väittää vastaan vaikka se tiedostaakin ne oikeesti. Tulinen *****npuhuja. Samaa se sanois musta. Tai oikeestaan se eka kirois sit olis nyrkit pystyssä ja kun äiti puuttuis peliin se alkais itkee.
Tänä päivänä se kyllä yllätti mut ku se sano työntäessään mua: jos joku tulee aukoo mulle päätään kun mä työnän sua, mä sanon sille olisi et olisko helppoo olla cp-vammaisen veli?
Se lämmitti. Kaikista tappeluista huolimatta mun veli on kumminkin valmis puolustamaan mua.
Ja silleenhän meidän kaikkien pitäs toimia et tää maailma toimis paremmin. Tätä jankutetaan joka päivä –mä tiiän- mutta se on totuus, enkä mä usko että pahimman luokan rikollinen tai diktatuuri, vallan makuun enemmän tai vähemmän päässyt, olis kokonaan paha ja vaan omaa etuaan ajatteleva.
Kumminki meidän elämä on korkeimmassa kädessä. Mä ajattelen näin. Sähän tietenkin saat olla erimieltä –totta kai-.
Nää oli mun mietteet tänä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti