Opin kirjoittamaan peruskoulun ensimmäisellä luokalla aika pian sen jälkeen, kun olin oppinut lukemaan. Toki sitä ennen olin osannut kirjoittaa pikkulapsen tavoin äiti- ja isä-sanat.
Vaikka osasinkin kirjoittaa alakoulussa muiden luokkalaisteni tavoin, niin ajan ja energian säästämiseksi jo ensimmäisiltä luokilta lähtien avustaja kirjasi kun itse sanelin. Tämä käytäntö on käytössä nykyäänkin.
Alakoulussa kirjoitin lähes aina fantasia-aiheisia kirjoitelmia. Muistan eteenkin sadun, jossa kerroin lohikäärmeestä jota lapset pelkäsivät, mutta jonka urhoollinen äiti ajoi tiehensä valkosipulia apuna käyttäen.
Viidennellä luokalla sain Keski-Suomen keskussairaalasta ensimmäisen kannettavan tietokoneen, jonka avulla haluttiin varmistaa se, että hyötyisinkö koulussa tietokoneesta. Ja varmistuihan se. Kokeilu antoi hyvän syyn tehdä ja lähettää KELA:lle anomus tietokoneesta apuvälineeksi.
KELA myönsi minulle kannettavan tietokoneen kun olin seitsemännellä luokalla. Siitä lähtien olen käyttänyt tietokonetta sekä koulussa muun muassa kirjoitelmien tekoon, että kotona harrastusvälineenä.
Tietokoneen mukana tuli apuohjelma Prophet. Tämä apuohjelma toimii Microsoft Word-ohjelman kanssa ennustaen erilliselle ruudulle sanoja, josta voin valita oikean tietokoneen funktio-näppäimillä. Tämä Prophet-ohjelma nopeuttaa huomattavasti kirjoittamistani.
Kuin olin kahdeksannella luokalla, ”kirjoitus-kärpänen” puri minua lopullisesti. Näin voin sanoa, koska sinä lukuvuonna meillä oli yhtenä teemana novellit. Yhtenä novelli-teeman tehtävän meidän jokaisen oli kirjoitettava novelli. Itse kirjoitin novellin cp-vammaisuudesta ja sain siitä hyvän arvostelun. Osaksi hyvän arvostelun ja myös oman kiinnostukseni vuoksi kirjoitan vielä tänäkin päivänä koulutehtävieni lisäksi myös kotona omia tekstejä omaksi ja myös muiden iloksi. Yleensä nämä vapaa-ajan kirjoitukseni ovat novellin tyylisiä kertomuksia, jotka ovat hyvin realistisia.
Kirjoitan myös omaan blogiani, jota olen ylläpitänyt noin kaksi vuotta.
Pyrin kirjoittamaan blogiini noin 1-8 juttua kuukaudessa. Aiheet ovat laidasta laidasta laitaan, mutta pyrin lisäämään aina jokaiseen tekstiin ”pienen palan Jumalaa”, koska se tuo teksteihini haluamani uskonnollisen sävyn. Äitini onkin kutsunut blogiani ”pieneksi saarna-blogiksi”. Tämä johtunee siitä, että äitini mielestä blogini on käännyttänyt semmoisia ihmisiä vahvempaan uskoon, jotka ennen eivät olleet yhtä voimakkaasti uskovia. Itse olen kuitenkin erimieltä. Mielestäni blogini on ihan tavallinen, ja kuka tahansa voisi kirjoittaa niin kuin itse kirjoitan.
Joka tapauksessa, kirjoittaminen on minun mielestä sekä luovaa ja kehittävää toimintaa että oivallinen harrastus, jota suosittelen kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti