Uusi apuväline

Tänään se sitten tuli. Sähköpyörätuoli nimeltään Luca. Se on minun ensimmäinen sähköpyörätuoli eli sähkis. Aiemmin minulla on ollut sähkö- eli invamopo. Invamopon sain 14-15-vuoden ikäisenä. Mopo oli ihan hyvä, mutta koska cp-vammaani liittyy keskilinjassa, eli vartalon edessä, käsillä toimimisen vaikeus niin koin sähkömopolla liikkumisen haasteelliseksi.

Sähköpyörätuolia odoteltiin noin neljä viikkoa kun sitä valmistettiin Hollannissa. Mutta tänään se kuitenkin tuli ja hetihän sitä oli testailtava. Ja hyvinhän se toimi. Varsinkin ulkona liikkuminen helpottui. Vaikka ulkona onkin liukasta, liikkuminen sujui yllättävän hyvin. Avustajani sanoikin, että sitten kesällä asfaltilla liikkuminen tuntuu helpolta kun on harjoiteltu ensiksi haastavammassa ympäristössä. Tänä päivänä tuli myös todettua, että ulkona on paljon helpompi liikkua kuin sisällä. Tuli nimittäin pohdittua vähän pidempään ovensuissa ja kynnysten kohdalla, että mitenköhän pääsen eteenpäin rikkomatta kauheasti esimerkiksi oven karmeja... No, eihän tuo sähkis ole ollut minulla kuin 15 tuntia. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se oli?

"Hissi"

Sähköpyörätuolissa on tietenkin hienoja ominaisuuksia sen lisäksi, että se kulkee eteen ja taakse. Koska se on keskivetoinen niin se kääntyy paikallaan 360-astetta. Lisäksi istuinta saa kipattua eteen ja taakse, selkänojan saa lepo-asentoon ja tuoli nousee noin 165cm korkeuteen; oiva ominaisuus esimerkiksi tapahtumassa jossa ihmiset seisovat ja haluaa nähdä lavalle.

Huomenna on taas sähkärillä ajoa, varsinkin kun opiston piha on jäässä eikä viitsi taittaa nilkkaansa.

joystick ja säätöpainikkeet