Reissun fiiliksiä

Kävin 13.-15.6 välisenä aikana Tallinnassa, ja ajattelin nyt kertoa siitä reissusta kun olen saanut juoksevia asioita pois päiväjärjestyksestä.

Matkaa alettiin suunnitella toukokuun alusta, ja aika pian oli jo varattu laivamatkat sekä majapaikka kahdeksi yöksi. Matkaseurakin oli aika pian selvillä. Meitä lähtisi minun lisäksi äitini, kahden enoni vaimot sekä nuorin ja läheisin serkkuni. Meitä lähtisi siis neljä naista ja kohta 11-vuotias miehenalku.

12.6 ne sitten tulivat. Enojen vaimot ja serkku. Siinä sitten syötiin, juotiin ja vietettiin aikaa. Meillä oli niin hauskaa jo että mietittiin kannattaako lähteä Viroon. Päätettiin kuitenkin lähteä.

Seuraavana aamuna, 13.6, me sitten lähdettiin jo ennen kahdeksaa suuntana Vantaa ja Tikkurila. Auto me jätettiin tiedekeskus Heurekan pihaan, kipaistiin siitä matkatavaroiden kanssa juna-asemalle ja sieltä junalla Helsinkiin. Junamatka kesti varttitunnin, mutta se tuntui paljon pidemmältä. Samaan junavaunuun nimittäin sattui ”miestä väkevämpää” nauttineita henkilöitä. No, kuitenkin Helsingissä me oltiin puolenpäivän maissa ja ryhdyttiin suunnistamaan kohti Eteläsataman Makasiiniterminaalia, josta lähti katamaraani.

Laivamatka kesti tunti neljäkymmentä minuuttia, jonka jälkeen lähdettiin etsimään hotellia Tallinnan vilkkaille teille. Hotelli, no pikemminkin majapaikka oli suhtkoht uusi yrityksenä, mutta perustettu vanhaan kerrostaloon ja portaita oli. Kyllä tuli pari kertaa nieleskeltyä, mutta eihän matkan pitänyt ollakaan mikään ”hotellissa makoilu”-matka. Alku-järkytyksen jälkeen lähdimme vanhaan kaupunkiin syömään ja shoppailemaan. Meillä oli jo niin nälkä, että Raatihuoneen torin Liisu juures-ravintolan sisäänheittäjä sai meidät houkuteltua kyseiseen ravintolaan. Itse söin vihannes-sieni-juustopadan, joka oli hyvää ja täyttävää. Vaikka itse en ole mikään kasvissyöjä, niin tällaisilla lomilla on mukava syödä kasvis-painotteisesti kun muuten on varsin lihapainotteista tuo ruokavalio. Ruoan jälkeen tutustuin keskiaikaiseen kaupunkiin, joka oli kiehtova ja hyvin toteutettu. Ennen majapaikkaan palaamista käytiin kahviossa nauttimassa leivoskahvit ja katsomassa reitti aamupalapaikkaan, joka osoittautui samaksi hotelliksi missä yövyin 2010 luokkaretkellä.

Perjantain sitten oli aamupalan jälkeen vuorossa kauneudenhoitoa. Itse kävin leikkauttamassa ja värjäyttämässä hiukseni. Muutkin meidän poppoon naiset hoitivat kauneuttaan, vaihtelevalla menestyksellä. Ja, se meidän nuoriherra; hänellä oli kyllä niin rautaiset hermot kun jaksoi istua kampaamossa koko kaksi tuntia kiltisti. Kauneushoitojen jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin. Käytiin ensin torilla keskiaikaisilla markkinoilla ja sen jälkeen menimme Olde Hansaan syömään. Olde Hansahan on keskiaikais-tyylinen ravintola, jossa kannattaa käydä! Syöminkien jälkeen lähdettiin valloittamaan Tompeanmäki. Täytyy sanoa, että se vasta oli suoritus. Mentiin nimittäin portaita ylöa ja sinä iltapäivänä satoi paljon. Oli niillä paikallisilla ihmettelemistä, kun yksi cp-vammainen kiipeää tuetusti portaita ja  perässä toinen ihminen heittelee pyörätuolia portaita ylös. Mutta mäki tuli valloitettua ja olihan se maiseman näkeminen sen arvoista. Tulipa pyörätuolin kestävyys testattua noissa portaissa sekä katujen mukulakivillä.

Seuraavina kohteina olivat kirkot, ortodoksinen ja evankelisluterilainen. Molemmat niistä olivat kauniita ja niissä oli myös harras tunnelma. Syykin oli selvä. Virossa oli kansallinen muistopäivä virolaisille, jotka kyyditettiin Siperiaan Neuvostoliiton toimesta. Tämä näkyi puolisalossa liehuvina lippuna sekä lippujen surunauhoina. Evankelisluterilaisessa kirkossa oli muistojumalanpalvelus johon mekin osallistuttiin. Loppupäivä menikin sitten kaupungilla sateessa seikkaillessa. Teki kyllä hyvää, kun päästiin majapaikkaan kuivattelemaan ja lepäämään.

Lauantaina, aamupäivän shoppailun jälkeen, lähdettiin kohti satamaa. Koska merellä tuuli huomattavasti jouduimme seilaamaan Suomeen isolla laivalla. Tulipahan ostettua laivalta ne perusostokset eli hajuvedet ja Tobleronet.

Helsingistä lähdettiin suoraan junalla Tikkurilaan, ja Tikkurilan päässä suunnistettiin kohti ruokapaikkaan. Lähes diktaattorin ottein johdatin porukan Raxiin, koska luulin että se olisi meidän nuorelle herralle tuttu paikka. Eipä ollut, mutta olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun hän käsitti Raxin idean. Nuoriherra oli pelkkää hymyä koko Raxissa syömisen ajan. Syömisen jälkeen lähdettiin autolle ja kohti kotia. Home sweet home.