Kaikki alkoi oikeastaan vuoden 2010 heinäkuussa kun kaaduin ja mursin kaksi nilkan isointa luuta. Tuota kaatumista seurasi ensin ambulanssikyyti Pihtiputaalle terveyskeskukseen ja taksikyyti Pihtiputaalta Jyväskylään. Jyväskylän keskussairaalassa jalalleni tehtiin leikkaus, jossa luut yhdistettiin metallein. Puolivuotta leikkauksen jälkeen huomasin, että elimistöni oli alkanut hylkimään metalleita. Ortopedisellä osastolla päätettiin, että metallit otettaisiin päiväkirurgisella osastolla pois. Niin tehtiinkin, ja nyt leikkauksesta on kulunut noin kuukausi.
Viime viikolla oman terveyskeskuksen lääkäri halusi tavata minut, koska edellisellä viikolla otetusta haavan bakteeri-viljelystä oli löytynyt jotain. Bakteeri-viljely otettiin, koska haavaan oli alkanut kertymään keltaista eritettä ja jalkaa pakotti aika ajoin hyvinkin paljon. Terveyskeskuksessa lääkäri ottikin puudutus-aineen sekä kirurgin veitsen hyppysiinsä ja teki työnsä. Aivan oikein! Haava avattiin uudestaan. Onneksi haava ei ole kuin 2-3 sentin pituinen, mutta enemmän päänvaivaa tuottaa se, että haavassa oleva bakteeri on vastustuskykyinen lähes kaikille antibiooteille. Tästä johtuen syön vahvaa antibioottia kolmesti päivässä. Eikä hoitotoimenpiteet lopu tähän. Ehei! Jotta haava parantuisi kunnolla, sitä on pidettävä auki kunnes iho kasvaa haavan pohjalta pintaan. Tästä johtuen käyn terveyskeskuksessa putsauttamassa haavaa 1-3 vuorokauden välein. Haavan puhdistamisen yhteydessä haavaan laitetaan milloin lääkehunajaa, milloin hopeaa paranemisen nopeuttamiseksi. Haavan puhdistamisesta johtuvan kivun saa pois onneksi puudute-aineilla, mutta kärsivällisyyttä se toimenpide vaatii. Kärsivällisyyttähän jokainen ihminen tarvitsee elämässä. Jos sitä ei ole, sitä voi harjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti