Söin tällä kertaa continental brekfastin; paahtoleipä hillolla, mehua ja kahvia.
Aamupalan jälkeen lähdimme ulos odottamaan bussin tuloa.
Bussia odotellessa kävimme katsomassa motellin vieressä olevassa tarhauksessa käyskenteleviä hevosia.
Hevosia ja lampaita oli Englannissa paljon. Ajomatkoilla näkyi vähän väliä isoja sekä pieniä laitumia joissa oli suuri lammaslauma tai noin 3-10 hevosta.
Tuona aamuna bussi kuljetti meidät Bristol-nimiseen kaupunkiin. Suuntasimme kohti @Bristol nimistä tiedekeskusta.
@Bristolin edessä oli jättimäinen, ilmeisesti metallista valmistettu kuula, jonka auringonpaiste sai kauniisti kiiltelemään. Itse tiedekeskus oli myös valtava. Lyhyesti kuvailtuna se oli kuin Oulun Tietomaan ja Tiedekeskus Heurekan yhdistelmä kahdessa kerroksessa.
Meille oli varattu kolme tuntia aikaa kiertää tiedekeskus läpi, mutta se ei oikein riittänyt. Ainakin minulta jäi yläkerrasta ehkä noin puolet tutkimatta.
Otimme Bristolista mukaan Jussin vaimon siskon Anna-Leenan, joka opiskeli Bristolissa. Hän tuli kahdeksi päiväksi meitä helppaamaan.
Tiedekeskuksessa tultuamme matkasimme majapaikkaan ihastellen ajomatkalla vilistäviä maisemia.
Olimme perillä majapaikassa noin klo. 15.
Syön yhden kolmioleivän, jonka jälkeen päätin mennä huoneeseen lepäämään. Toiset lähtivät pubiin päiväkahveille ja sanoivat tulevansa hakemaan minua kuudeksi iltaruoalle, joten menin sängylle pitkäkseni, laitoin kuulokkeen korville ja musiikkikännykkäni soimaan.
Teki hyvää kuunnella muun muassa Nightwishin Walkin in the air- ja The Rainin Tulta-kappaleet kun olin kolme päivää kuunnellut pelkkää englantilaista poppia, R&Btä ja räppiä.
Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kun makasin pitkää pituuttani selällään sängyllä nauttiessani kitaran vingutuksesta ja rummun rytmeistä.
Kesken rentoutumisen kännykkääni tuli tekstari jossa luki: ”Hei isoskoululaiset! Muistattehan että isoshakemukset kesän leireille olisi palautettava viimeistään 14. 2!”
Lähettäjä oli Viitasaaren seurakunnan nuoriso-ohjaaja Alpo Syvänen, enkä minä tietenkään ollut muistanut koko isoshakemus-asiaa.
Laitoin pahoitteluni etten ollut muistanut asiaa, kerroin olevani Englannissa ja pyysin lisää aikaa hakemuksen palauttamiseen. Vastaus oli myönteinen.
Oma äitinikin lähetti viestin ja kertoi Suomessa olevan lumipyry.
Jukka tuli hakemaan kellon ollessa noin kymmentä vaille kuusi. Kerroin hänelle miten virkistävä ja potkua antava parituntinen minulla oli ollut sekä tekstareilla saamani tervehdykset Suomesta.
Pubissa söimme ja vietimme aikaa hyvässä seurassa.
Illalla lähdimme huoneisiimme jolloin huomasin olevani pienessä jumpanpuutteessa, koska kävelin pitkin seiniä. Muutkin huomasivat saman.
Vaihdoin yöpuvun ja käperryin peiton alle. Annika lähti vielä pariksi tunniksi pubiin muiden seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti