Maanantai aamuyöllä, 11.2.08, heräsimme äidin kanssa noin klo. 2.00.
Ei periaatteessa väsyttänyt yhtään. Johtui varmaan jännityksestä.
Klo. 3 hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Rissalan lentokenttää.
Ajomatka Viitasaarelta Kuopioon oli sumuinen, oikein Englantikeli.
Vaikka ajokeli oli huono, saavuimme lentokentälle noin klo. 04.30
Lentomatkat, sekä Kuopiosta Helsinkiin että Helsingistä Heathrowhun, menivät ihan hyvin vaikka Hesassa otsalle nousikin pieni kylmähiki. Nimittäin kun olimme tulleet Helsinki-Vantaa lentokentälle ja meidät tultiin hakemaan inva-autolla lentoaseman sinäänkäynnille, niin huonoksi onneksi kuski sanoi ajaneensa väärään suuntaan. Tämän kuskin virheen meitä jouduttiin kuuluttamaan kaikkiaan kolme kertaa, ja vähällä oli emmekö olisi myöhästyneet lennolta.
Näin jälkikäteen ajateltuna se kuulutus, ”Huuskonen, Hämäläinen, Vetoniemi, Väisänen, Väänänen saapukaa lähtöportille se ja se. Lento lähtee minuutin kuluttua”, on aika koomista. Onneksi oli pyörätuoli ja erittäin vikkeläjalkainen pyörätuolin työntäjä.
Kiire loppui Heathrowhun hetkeksi.
Ensiksi odoteltiin abaut 10 minuuttia koneessa, koska pienen myöhästymisen vuoksi menetettiin paikka sisäänmenoportille.
Sen jälkeen kun muut matkustajat olivat lähteneet pois koneesta, meidät päästettiin ulos ja meitä tuli hakemaan kaksi lentokenttätyöntekijää, joilla oli firman pyörätuolit minua ja Annikaa varten.
Oli hupaisa kuunnella lentokenttätyöntekijöidenöiden tee-episodikeskustelua, kun matkasimme terminaaliin hakemaan matkatavaroitamme.
Terminaalista tultuamme menimme kahvilaan syömään ja juomaan, samalla kun odottelimme saksalaisia ystäviemme. Olimme ensimmäinen Comenius-projektin kolmesta Englantiin tulleista ryhmistä.
Noin tunnin kahvilassa istumisen jälkeen saapuivat saksalaiset ystävämme. Aikuiset Chiara ja Heide sekä suunnilleen meidän ikäiset nuoret Maria, Jesse ja Floreo.
Odotimme kahvilassa heidän kanssaan vajaan tunnin kunnes Mike, yksi tulevasta viikosta vastaavista aikuisista, soitti Jukalle ja tiedusteli sijaintiamme.
Jukka kertoi olevamme Costa-nimisen kahvilan edessä, mutta Miken etsintää vaikeutti se että toinen Costa kahvila oli myös lentokenttärakennuksen toisessa kerroksessa. Pian hän kumminkin ilmaantui paikalle ja opasti meidät Star College-koulun inva linja-autolle.
Meidät pyörätuolilaiset kytkettiin ensiksi auton lattiaan, jonka jälkeen pyörätuolin toiselle puolelle, lattialle, kiinnitettiin kela mistä tuli normaali turvavyö ja toiselle puolelle turvavyön vastinkappale. Erittäin turvallinen ja hyvä keino pyörätuolimatkustamiseen.
Kävimme vielä hakemassa hollantilaiset, jotka olivat tulleet toiseen terminaaliin. Sieds ja Mylene olivat vastuuopettajia ja oppilaina Elzelien, Martine ja Richard.
Majoituimme Premiel travel inn-nimiseen motellin kaltaiseen paikkaan, joka sijaitsi Cheltenhamin läheisyydessä.
Ajomatka Heathrowsta majoituspaikkaan kesti noin kaksi tuntia.
Aurinkolasit olivat tarpeen, koska aurinko paistoi täydeltä terältä, niin kuin suurimmanosan ajasta koko viikolla. Omia aurinkolaseja en saanut käsiini matkatavaroiden seasta, niinpä huonolla tuurillani sain pienen auringonpistoksen.
Illalla noin kuuden aikoihin menimme yhdessä Twelve bells pubiin ruokailemaan ja ensimmäiseen yhteiseen projektitapaamiseen.
Pubi sijaitsi ihan majoituspaikan vieressä.
Jos Mäntykankaankoulun työntekijät joskus sekoittaa minut ja ystäväni Sannan, niin oli englantilaisillakin ongelmia. Kun minä ja Sanna esiteltiin itsemme Becky-nimiselle kouluntyöntekijälle, niin hän sekoitti heti meidän nimet. Lopulta Jukka esitteli meidät Beckylle.
Uni maistui noin illalla 20 tunnin valvomisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti