Tiistaina 12.2 Annikan, joka oli minun huonekaverina, kännykän herätys pärähti soimaan klo. 7.
Noustessani huomasin että hengitysreittini olivat tukossa ja ääni painoksissa. Tämä ilmiö toistui joka päivä, englantilaisten tuuletus-ja-kokolattiamatto-yhdistelmän takia sillä viikolla, ja olo helpotti vasta puoliltapäivin.
Puimme päällemme, sekä teimme muut aamutoimet ja ryhdyimme odottamaan Jukkaa ja Jussia. Nimittäin jompikumpi tuli aina aamulla kahdeksan maissa noutamaan meitä aamupalalle sekä auttamaan muun muassa minulle kengät jalkaa.
Kun sinä aamuna Jukka oli sitomassa minun kengännauhoja, niin Jussi ehdotti: ”Tänään kun mennään siihen Harry Potter-katedraaliin, niin sä Salla voisit nousta siellä pyörätuolista, niin me voitaisiin Jukan kanssa alkaa laulamaan Hallelujaa.”
Kaikki vähintään hymähtivät.
Aamupala syötiin pubissa.
Jokainen sai päättää söikö english brekfastin vai continental brekfastin. Valitsin sinä aamuna english brekfastin.
Tarjoilija tuli ottamaan tilauksen koska english brekfast tehtiin jokaiselle erikseen ravintolan keittiössä.
Aamupalan jälkeen käytiin vielä hakemassa omat tarvittavat tavarat ja ryhdyimme odottamaan koulun bussia, joka veisi meidät Glouvesterin keskustan liepeille.
Glouvesteriin päästyämme kävelimme katedraalille kävelykatuja pitkin. Mukana oli myös Star Collegen opiskelijoita.
Katujen varsilla oli paljon erilaisia liikkeitä. Minun mieleeni tuli mieleen Jyväskylän kävelykatu.
Kun kävelimme Durhamin katedraalille vievää kapeaa katua, niin huomasimme tutun näköisen hiiren yhden liikkeen kyltissä.
Varmaan minun ikäiset nuoret muistaa sellaisen 90-luvulla tulleen piirrossarjan kun Petteri Kanin ja Penna Pupun, jonka on luonut Helen Beatrix Potter. Osuimme kyseisen sarjan teemamyymälän kohdalle ja mielenkiinnosta kävimme siellä sisällä.
Katedraali oli suuri. Monet hallit ja pitkät käytävät erottuivat tuttuina Harry Potter-elokuvista.
Katedraalin sisäpihalla purettiin edellisen viikon kuvauksissa käytettyjä laitteita.
Tietyt Katedraalin salit toivat mieleen kuningas Arthurin aikaiset linnat. Katedraalin sisäiset hautapaikat ja kuviolliset värilasi-ikkunat korostivat vanhan ”Herran temppelin” tunnelmaa.
Vaikka katedraali oli noin 500-vuotias (rakennettu vuosina 1093-1490) ei sen työntekijät olleet vanhan oloisia. Nimittäin pappi, joka piti meille noin vartin mittaisen hartauden, istui salin portailla ja puhui rennosti ystäväisellä äänellä. Siinä olisi Suomen saarnatuoli-papillekin esimerkin ottamista.
Katedraalin tutustumisen jälkeen siirryimme kauniita, aurinkoisia katuja pitkin bussille joka vei meidät Star College-koululle.
Ulkopuolelta katsottuna koulurakennus oli rakennettu vanhasta kivestä. Seinään oli tehty muutamia patsaita; jotain voimaeläimiä kai.
Koululla söimme lounaan. Kolmioleipiä, snäksejä ja tuoremehua; tyypillinen englantilainen koululounas.
Lounaan jälkeen tutustuimme kouluun.
Koulu oli suuri; ainakin kaksi kertaa Mäntykankaan koulua suurempi. Koulurakennus oli kolmessa eri rakennuksessa.
Tutustumisen jälkeen oleilimme koululla vielä ehkä noin tunnin, jonka jälkeen lähdimme keilaamaan Ten Ping Bowling-keilahallille.
Keilahalli oli myös suuri. Jokaisella keilaradalla oli oma keilakourunsa. Taas suomalaisille opin ottopaikka.
Syömme hallilla olevassa ”roskaruokapaikassa”. Se pisti silmään, kun tilaamani hampurilaisateria tuotiin, niin toisin kuin Suomessa hampurilaisen väliin kuuluva salaatti olikin erillisessä kulhossa.
Salaatti maistui erityisen hyvältä, joka oli mukavaa pientä vaihtelua rasvapitoiseen ruokaan.
Vieressäni istuva Martine kysyikin minulta: ”Do You like it?”. Siihen ei voinut muuta vastata kuin: ”Yes. I like! ”
Sinä iltana yksin huoneessa ollessani kokeilin peseytymistä englantilaisten kylpyammeessa. Se sujui ihan hyvin, mutta koko loppuillan tiesi käyneensä kylvyssä. Nimittäin ammeesta nousussa jalkani joutuivat kovaan jännitykseen, jonka takia jalkojen lihakset kramppailivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti